Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Jotta aistikokemukset toteutuvat, kasveja täytyy voida katsoa läheltä ja kaukaa, koskettaa, tuoksutella ja maistella. Kasvien luokse on siis päästävä helposti. Tämä toteutuu, kun istutukset suunnitellaan saarekkeisiin ja korotettuihin altaisiin niin, että niiden ympäri pääsee kulkemaan.
Aistipuutarhan tulee tarjota koettavaa ympäri vuoden. Puutarhan kasvisto onkin hyvä suunnitella sellaiseksi, että kaikki neljä vuodenaikaa tulevat huomioiduiksi. Saatavilla oleva laji- ja lajikevalikoima on nykyään niin laaja, että jokaisella on mahdollisuus löytää puutarhaansa juuri oikeat ja oman mielen mukaiset kasvit.
Kevät on rikasta aikaa, sillä silloin puutarhassa tapahtuu hengästyttävän paljon kaikkia aisteja koskettavia asioita. Kesään edetessä tulevat tuoksut ja maut runsaammin mukaan, alkaa värien ja tuoksujen rehevä kausi, joka kestää aina talven tuloon saakka. Talvessa on sitten oma ulottuvuutensa, jossa paljaat oksat ja ainavihannat kasvit korostuvat.
Kevätnäkymää ajatellen esimerkiksi kanadanatsalea (Rhododendron canadense), onnenpensaat (Forsythia), näsiä (Daphne mezereum) ja magnoliat (Magnolia) kukkivat näyttävästi ennen lehtien puhkeamista. Kukkivien pensaiden luoma kontrasti harmaassa, vasta heräävässä puutarhassa on aistikokemuksena vahva.
Parhaat lehtipensaat ihastuttavat kesällä kukilla ja syksyllä marjoilla tai värikkäillä lehdillä. Oivia pensaita ovat muun muassa hortensiat (Hydrangea), mustaselja Black Lace (Sambucus nigra), samettisumakki Tiger Eyes (Rhus typhina) ja purppuraheisiangervo (Physocarpus). Korkeita, pikkupuumaisia pensaita ovat pihasyreeni (Syringa vulgaris), sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) ja mongolianvaahtera (Acer tataricum subsp. ginnala).
Myös pensasruusut (Rosa) ovat suosittuja pihakasveja tuoksuvien kukkien vuoksi sekä maanpeittopensaat tiheän ja peittävän kasvun takia. Eikä sovi unohtaa luontaisesti pensaiden alustoilla kasvavia kärhöjä (Clematis), jotka ovat kukkiessaan todellisia väriläiskiä pensasistutuksissa.
Kasviryhmästä tulee mielenkiintoinen, kun siihen istutetaan myös havuja. Pylväsmäiset havut tuovat istutukseen korkeutta ja rytmiä sekä vihreyttä lehdettömään aikaan.
Puutarhaan keväistä kukkaloistoa suunniteltaessa ensimmäisenä tulee ajatus sipulikukista. Pian mieleen tulvahtavat myös monet ihastuttavat keväällä kukkivat perennat, jotka antavat soman lisänsä heräävään puutarhaan. Vaikka aikaisen kevään kasvit ovat enimmäkseen pienikukkaisia ja matalia, ne tuovat talven jälkeen kaivattua väriä ja iloa ympäristöönsä.
Kesää ajatellen aurinkoon ja kevyeen varjoon sopivat kurjenpolvet (Geranium), siperian- ja tarhakurjenmiekat (Iris), jalopähkämö (Stachys macrantha), kellot (Campanula), arovuokko (Anemone sylvestris), ritarinkannukset (Delphinium), tädykkeet (Veronica) sekä idän- ja siperianunikot (Papaver).
Valkokukkaiset ja valkokirjavalehtiset perennat ovat parhaimmillaan varjossa, jossa auringonpaiste ei pääse ”polttamaan” valkoista kukintaa. Aistipuutarhan siimekseen sopivia ovat komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana 'Elegans'), valkotäpläimikkä 'Sissinghurst' (Pulmonaria saccharata), valkokukkainen lehtosinilatva (Polemonium caeruleum f. album), aitoukonhattu 'Album' (Aconitum napellus) ja perhosorvokki 'Albiflora' (Viola sororia). Valkokukkaiset jaloangervot (Astilbe Arendsii-Ryhmä), esimerkiksi 'Brautschleier', ovat kukkiessaan puolivarjoisan paikan piristäjiä. Valkovihreälehtiset kuunliljat (Hosta) tuovat varjon penkkiin valoa ja tunnelmaa läpi kesän.
Korkeat, sirot ja ilmavat koristeheinät keventävät istutusalueita. Koristekastikka 'Overdam' (Calamagrostis × acutiflora) tai luonnon hietakastikka (C. epigejos) muodostavat riviin istutettuina kevyen verhon, joka aaltoilee tuulessa silmiä hivelevästi.
Käytävän viereen istutetut koristeheinät puolestaan kutsuvat koskettamaan ja tuntemaan, kuinka korret taipuvat kahisten käden alla ja suoristuvat käden mentyä. Tällaisella käytävällä saavat tunto-, kuulo- ja näköaisti yhtäaikaisen kokemuksen.
Kivikkopuutarhan viehätys syntyy kivien muodoista ja pinnoista. Tunnelma on yllättävän erilainen auringon ja varjon kivikoissa.
Matalakasvuiset ja -juuriset maanpeittoperennat ovat mainioita kivikkopuutarhaan, jossa ne levittäytyvät kasvustoiksi kivien väleihin ja päälle. Useimmat peittoperennat kukkivat pitkään, ja lajikirjossa riittää vaihtoehtoja kuiville ja tuoreille paikoille niin aurinkoon kuin varjoonkin.
Saman lajin eri lajikkeet laajana kasvustona tekevät kukinta-ajasta näyttävän. Tähän tarkoitukseen käyvät esimerkiksi auringossa viihtyvät ristikit (Aubrieta), ajuruohot (Thymus) sekä sammalleimut (Phlox subulata).
Kasvivalinnoissa on otettava huomioon monta asiaa. On kartoitettava kasvupaikan valon ja varjon määrä, maaperä, ympäristö sekä kukinta-ajat keväästä syksyyn. On myös selvitettävä kasvien yhteensopivuus. Samaan istutusalueeseen valittavien kasvien on oltava kasvuvoimaltaan suunnilleen samanarvoiset, muuten voimakkaat kasvit valtaavat pian alaa heikommilta.
Tärkeää on myös selvittää pensaiden ja puiden koot täysikasvuisina. Näin vältytään ikäviltä kasvien poistoilta sekä puiden luonnollista kasvutapaa häiritseviltä typistysleikkauksilta.
Aukealta peltotontilta puusto puuttuu aluksi kokonaan. Istutuksissa kannattaa ensimmäiseksi keskittyä suojaa ja varjoa tuoviin havu- ja lehtipuihin sekä korkeakasvuisiin pensaisiin. Kun tärkeät suojakasvit on valittu, voidaan päättää rauhassa puutarhan muut kasvit.
Kukkivista perennoista on mielenkiintoista luoda värikokonaisuuksia. Istutuksen värit voivat olla viileitä ja hillittyjä tai sitten auringonpaisteessa korostuvia lämpimiä tai jopa kuumia sävyjä.
Jos kasvien valinta tuntuu vaikealta, kannattaa apuun pyytää puutarhasuunnittelija. Tukea ajatuksille saattaa löytyä myös perinteisestä väriopista. Väriympyrästä voi ohjenuoraksi ottaa vaikkapa ympyrän neljänneksen, vastavärit tai värikolmisoinnut. Kasvimaailmassa punainen ja vihreä ovat helppo vastaväripari, sillä punakukkaisessa kasvissa on molemmat värit valmiina, lehdissä vihreä ja kukissa punainen.
Suhteeni puutarhaan on intohimoinen, leikittelevä ja luontoa kunnioittava. Ihanin puutarha on muuttuva, arvotuksellinen, terapeuttinen ja elämyksellinen, jossa saa nauttia luonnontilaisten ja rakennettujen alueiden harmoniasta. Siellä on myös paljon suuria kiviä! Suunnitelmissani haluan painottaa sitä, ettei puutarhan perustaminen välttämättä vaadi ihmeitä, ei edes suurta budjettia. Puutarhasuunnitelman tekeminen tai teettäminen kannattaa aina. Se toimii rakennusvaiheessa punaisena lankana, etenkin silloin kun puutarhaa rakennetaan pitkällä aikavälillä osa kerrallaan. Puutarhaterapiaopinnot avasivat minulle uuden näkökulman ja intohimon puutarhaan. Luennoin, koulutan ja teen pienryhmille puutarhakävelyjä Eija's Gardenissa.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Uudistetussa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kasvit ja niiden kehityshistoria tulevat tutuiksi Evoluutiopolkua pitkin kulkiessa. Aistipuutarhassa pääosassa ovat tuoksut ja erilaiset lehtipinnat.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Puutarhan kasvit antavat runsaasti aistikokemuksia, ja niiden hoitotyöt ovat parhaimmillaan terapoivaa hyötyliikuntaa. Sopivien kasvien valintaan kannattaa paneutua huolella.
Puutarhassa kukkiva keto pysyy koko kasvukauden mielenkiintoisena ja vaihtelevana. Se on todellinen aarreaitta luonnonkasveineen ja hyönteisineen.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Talvella huomio kiinnittyy eri asioihin kuin kesällä, mutta se ei ole syy jättää puutarhaa talvikaudeksi uinumaan huomiotta. Kaunis, kiinnostava ja valaistu puutarha tuottaa iloa koko pitkän talven.
