Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Vehreät metsäpuutarhan kasvit sopivat luonnostaan suomalaiseen maisemaan ja vihreää harmoniaa hakevan puutarhaan. Saniaisten, kuunliljojen ja monenlaisten lehtiperennojen yhdistely on yhtä antoisaa kuin kukkivien puutarhakasvien sommittelu.
Vaaleissa sävyissä kukkivat kasvit erottuvat edukseen hämyisällä puolivarjon paikalla. Keväällä avautuvat ensimmäisenä ainavihannat vaaleajouluruusut (Helleborus niger) sekä syksyllä mukuloina istutettavat kiurunkannukset (Corydalis). Täysin varjossakin viihtyvät valkotäpläimikät (Pulmonaria saccharata) tarjoavat mettä aikaisille pölyttäjille. Valkotäpläimiköiden useimmilla lajikkeilla on liilat tai punertavat kukat, valkokukkaisia lajikkeita ovat ’Sissinghurst White’ ja ’Moonshine’.
Rotkolemmikit (Brunnera) ovat upeimpia lehtikasveja varjopuutarhaan. Pienet vaaleansiniset kukat ovat vain kaunis lisä muutenkin katseen vangitsevassa, näyttävässä maanpeittokasvissa. Istuta rotkolemmikit multavaan ja kalkittuun maahan, jossa on hieman savea pidättämässä kosteutta, mutta johon talvikauden vedet eivät jää seisomaan.
Kuunliljat (Hosta) ovat kestosuosikkeja lehtiperennojen joukossa. Lähes loputon määrä muunnoksia lehtien värityksissä tarjoaa valinnanvaraa varjosta aurinkoisemmille paikoille. Kuunliljoja pidetään varjokasveina, mutta mitä enemmän lehdissä on vaaleaa väriä, sitä suurempi on valon tarve. Yhteyttämään pystyy vain vihreä alue ja jos vihreää on lehdessä vähän, kasvi tarvitsee paljon valoa. Esimerkiksi suurilehtiset sinikuunliljat (Hosta sieboldiana) viihtyvät varjossa, mutta toinen ääripää, joka kaipaa valoa kovastikin, on lähes valkolehtinen ’White Feather’. Kuunliljat mielletään usein vain lehtiperennoiksi, mutta esimerkiksi 'Elegans'-sinikuunliljan vaaleat kukat ovat kuin kaunista posliinia.
Hyvä maanpeittokasvi metsäpuutarhaan on hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum). Se ottaa kiitollisella vauhdilla alaa haltuun, mutta ei leviä yhtä reippaasti kuin vaikkapa keltapeippi (Lamium galeobdolon). Hopeatäpläpeippi kaipaa kalkittua, multavaa, ravinteista ja kosteahkoa maata ja sopii sen vuoksi pensaiden ja suurten perennojen aluskasviksi. Lajikkeita on useita, yleisimpiä on vaalealehtinen ’Beacon Silver’.
Täysin vihreää kasvustoa kaipaavalle sopivia maanpeittokasveja ovat lehtotaponlehti (Asarum europaeum) ja pikkutalvio (Vinca minor). Kanadanruohokanukka (Cornus canadensis) on keväästä syksyyn kaunis valkoisine kukkineen ja punaisine koristemarjoineen. Se sopii myös happamaan maahan vaikkapa alppiruusun kaveriksi. Tuoksumatara (Galium odoratum) on koristeellinen peittäjä varjopaikoille tähtimäisine lehtineen ja hentoine, valkoisine kukkineen.
Tuoksuva kansalliskukkamme kielo (Convallaria majalis) on kiitollinen peittokasvi metsänpohjaa valtaamaan. Erityisen kauniita ovat kielon lajikkeet, kuten vaaleanpunakukkainen ’Rosea’, kerrottukukkainen ’Prolificans’ ja raitalehtinen ’Albostriata’. Kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja lehtokielo (P. multiflorum) ovat kieloa korkeampia kasveja. Puutarhoissa viljelty komea tarhakalliokielo (P. × hybridum) on mainittujen lajien risteymä.
Raivaa pihametsä harkiten. Kartoita ensin, mitä haluat säästää. Suurikokoisiakin puita kannattaa jättää, mikäli ne eivät ole lahoja eivätkä ulotu kaatumaan rakennusten päälle.
Keloontuva puu voi olla pihan aarre, kunhan sen kunto selvitetään ensin. Jos kelo on suojaisella paikalla, ei natise tuulessa ja runko on latvaan asti tasaisen paksu, se voi kestää aikaa. Koputtaessa runko ei saa joustaa ja äänen tulisi olla kuin kuivan klapin kolahdus.
Kierrätä raivausjäte metsäpuutarhan hyväksi. Haketa risut ja kuoret katteeksi happaman maan kasveille ja pihapoluille. Omien pienten metsäpolkujen tekemiseen ei tarvita kallista suodatinkangasta, vaan levitä pohjalle kerros hiljalleen maatuvaa sanomalehteä tai pahvia ja päälle kuorikatetta tai risusilppua. Tällä keinolla saatat saada myös yllättävää sienisatoa ennen pitkää. Etenkin korvasienet ja kartiohuhtasienet kehittyvät kostean pahvin alla.
Jos risuja ja vesoja on paljon, rakenna risuaita. Iske maahan paksumpia rankoja pystyyn kaksi riviä noin puolen metrin välein ja rivit noin metrin etäisyydelle toisistaan. Kasaa risuja väliin ja polje välillä tiivistääksesi kasaa. Voit halutessasi tukea risuaidan rankatolpat sitomalla rankoja vinotuiksi rakennelmaan rautalangalla tai notkealla vitsalla. Hyödynnä pajun- ja pihlajanvesoja myös punomalla niistä köynnöstukia.
Metsäpuutarha on kerroksellinen kokonaisuus. Muotoile tontilla kasvavista keskikokoisista lepistä ja pihlajista hoidetun näköisiä pikkupuita leikkaamalla keväällä. Istuta männyn viereen köynnöshortensia kiipeämään rungolle ja luomaan rehevää ilmettä. Istuta ainavihantaa pikkutalviota maanpeittokasviksi. Voit kasata kivistä tai pölleistä kohopenkin, jos puun alla ei ole hyvää maata riittävästi.
Hyödynnä metsäpihan lehdet kompostissa. Lehtikompostimulta on oivaa katetta ja maanparannusainetta. Siitä saa vahvaa kasvualustaa sekoittamalla maatumaan lannan joukkoon. Silppua suuret vaahteranlehdet ruohonleikkurilla, jolloin ne maatuvat nopeammin. Käytä haravoituja neulasia happaman maan kasvien katteena.
Käytä puiden rankoja ja runkoja rouheana rakennusmateriaalina köynnöstuiksi, pergolaporteiksi ja aidoiksi. Toisaalta siisti, uudesta materiaalista rakennettu portti tai pergola luo huoliteltua ilmettä puolivilliin metsäpuutarhaan.
Kantopuutarha eli stumpery on tullut muotiin luonnonmukaisen ötökkäpuutarha-ajattelun myötä. Oikeaan paikkaan asetettu kanto on kaunis sammalen ja saniaisten joukossa.
Tee rajoja. Kasaa pihalta löytyvät lohkareet kiviaidoiksi erottamaan metsäaluetta ja puutarhan hoidetumpaa osaa. Kiviaidan kolot ovat hyviä ötököiden talvehtimispaikkoja. Voit rajata alueita myös istuttamalla tontilta mahdollisesti löytyviä pieniä kuusentaimia leikattavaksi kuusiaidaksi. Se tuo pihalle huoliteltua ilmettä myös talvella.
Erätunnelmaa pitkospuilla. Pienen pihametsän halki johtavat pitkospuut ovat vaihtoehto maahan tallatulle polulle. Luonnollisesti harmaantuva lehtikuusi on tyyris, mutta käsittelemättömänäkin kestävä materiaali puutarhan rakennelmiin.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Paasioiden piha on koristeltu matkamuistoilla ja maailmanluokan monumenteilla. Hulluja ideoita ei torpata vaan ne toteutetaan. Pihan tärkein virka, hauskojen projektien toteuttamisen ohella, on toimia perheen ja perhejuhlien viihtymispaikkana.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
Niina Rekolan mäkisellä pihalla lapset ja koirat saavat juoksennella pitkin polkuja ja kanat kuopsuttaa pensaiden alla. Vesi solisee suihkulähteissä ja amppelit heiluvat kesätuulessa.
Pihan laittajat tilasivat kiviä ensin uomaa varten. Innostus ei jäänyt siihen, vaan tontille alkoi ilmestyä lisää kivi- ja taimikuormia. Tuloksena on näyttävä ja omaleimainen taajamapiha ihailtavaksi ja nautittavaksi.
Polut ja kulkuväylät jäsentävät pihaa ja yhdistävät pihan osat toisiinsa. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon polun käyttötarkoitus, maan muodot ja luonnolliset kulkureitit – esteettisiä arvoja unohtamatta.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
