Luonto ja rakennettu puutarha täydentävät upeasti toisiaan. Mikäli mahdollista, osa tontin luonnonalueesta kannattaa ottaa osaksi puutarhaa. Pienikin pälvi luontoa tekee puutarhasta entistä mielenkiintoisemman.
Harmaat, ainavihannat kasvustot ja ihanasti tuoksuvat, lempeänsävyiset kukat rinteessä. Tai pienet kirkkaanpunaiset kukat pihakedolla ja suuret moniväriset kukinnot kukkapenkissä. Neilikat ansaitsevat paikan puutarhasta.
Kasvien hyötyvaikutuksesta on puhuttu pitkään, ellei aina. Samettikukat karkottavat tuholaisia ja persilja parantaa ruokakasvien makua. Siksi niitä on kylvetty omiin riveihinsä muiden satokasvien väliin. Mutta entäpä jos luovuttaisiin riveistä ja siirryttäisiin sekaviljelyyn?
Kesällä niin puutarhoja kuin ojanpientareitakin koristavissa kellokukissa (Campanula) on suloista herkkyyttä kukkien nuokkuessa sinisen, violetin ja valkean sävyissä.
Historiallisissa muotopuutarhoissa ja kaupunkiympäristössä näkee usein muotoon leikattuja puita. Muoto voi olla kuutio, pallo, kartio tai jotakin muuta.
Ensin mökkitontti tarjosi monia haasteita. Nyt se on ihanan kukkiva keidas kerrostaloasujille.
Suomalainen työväki kasvatti syötävää ja kukkia ahtaissakin oloissa. Työväen kasveihin voi tutustua esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella.
Tällaisella kirjepostilla on mainiot puolensa. Usein tämä vuosisatoja vanha ja sopivan verkkainen yhteydenpitokonsti peittoaa kevyesti nykyiset turhankin vinhasti sinkoilevat viestit. Paperissa on hyvää tekevää konkretiaa, ihan niin kuin puutarhassa.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Luonto- ja pihakokemukset piirtyvät jo lapsuudessa ihmisen aistimuistoihin. Tiettyihin vuodenaikoihin liittyy vahvoja tuoksuja ja makuja. Sinivuokkojen tarkkailun ohella kevääseen kuului vajantakaisen raparperin kasvun seuraaminen. Alkavan kesän merkkejä olivat voikukkaseppeleen letitys sekä äidin tekemän raparperikiisselin maistelu.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
Karstaohdake, piikkiputki ja pallo-ohdake selviytyvät paahteessa, jäävät koristeellisesti talveksi pystyyn sekä tarjoavat runsaasti mettä perhosille ja muille pölyttäjille. Voiko kasvilta enempää vaatia!
