Aikansa eläneet krysanteemit vaihtuivat viikonloppuna callunoihin.
Leikkasin kasvustot irti ja heitin kompostiin. Multapaakut sen sijaan pääsivät uusiokäyttöön. Olen jo aikaisemmin aloittanut tekemään metsän reunaan kohopenkkiä, jonka reunoina toimivat omatekoiset turveharkot.
Paakut pysyvät hyvin paikoillaan, kun ne yhdistetään toisiinsa pienillä kepeillä.
Kas näin!
Reunusta on valmiina parin metrin verran. Paakut ovat hieman erikokoisia ja -näköisiä, mutta sillä ei tässä kohtaa ole merkitystä, peittyvät sitten aikanaan osittain kasvillisuuden alle.
ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA!
PS. Nyt on muuten erinomaiset hetket piilotella kukkasipulit multiin! Monin paikoin niitä myydään jo puoleen hintaan, joten ei muuta kuin hamstraamaan!
Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
Huvimajan seinustalla kasvavassa pienessä koivuntaimessa on ensimmäinen lehti! Helmipensaan silmut ovat jo kovin pulleita. Tässä puolestaan on ’Halkis’-kurjenmiekan piippoja (Iris reticulata) pikkujasmikkeen tyvellä. Tarhakylmänkukissa (Pulsatilla vulgaris) on karvaisia alkuja! Ja yhdessä penkissä puskevat raikkaan vihreää lehteä isoidänunikon (Papaver pseudo-orientale) siementaimet.
En muista milloin koristekaalit tulivat muotiin – ainakaan omassa lapsuudessani niitä ei (kai) ollut. Suosion ymmärtää kyllä hyvin, sillä nehän ovat hurmaavia! Myöhään syksyllä, kun mikään muu ei oikein enää kasva, ihastuttavat koristekaalit niin ruukuissa kuin istutuksissakin. Ja miksei myös vaasissa leikkokukkana. Nämä kuvat ovat Japanista, missä koristekaalit ovat suuressa suosiossa syysistutuksissa. Vaan yhtä hyvin…
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin, tuulipölytteisiin lajeihin. Mielenkiintoisten kevätyksityiskohtien lisäksi norkot ovat myös ravintolähteitä. Asuttujen kolopuiden juurille kertyvät liito-oravanpipanat ovat näin talven ja kevään norkkojensyönnin aikaan kirkastuneet keltaisiksi. Pääasiassa yöllä liikkuva uhanalainen liitäjä…
Lupaus kevään ja kesän kukkaloistosta ja lämmöstä löytyy puutarhasta, kun kumartuu tarkastelemaan kasveja lähemmin.
Useimmat puutarhat ovat nykyään salaisia. Ne ovat tavallisia kotipuutarhoja, joissa vietetään aikaa perheen ja ystävien kesken ulkopuolisten katseilta suojassa. Suurilla tonteilla salainen puutarha voi olla pihan osa, kun taas pienillä tonteilla koko alue rakentuu ikään kuin salaiseksi.
Vuodenaikojen merkitys, kivien ja kasvien liitto sekä kauneuden näkeminen pienissä asioissa ovat japanilaisen puutarhataiteen kulmakiviä. Tämä näkyy tavallisessa arjessakin. Portinpieli tai sisäänkäynti on oiva paikka pikkupuutarhalle, ja sievä asetelma syntyy jo yhdestä tai kahdesta kasvista. Luonnosta ammentava japanilainen estetiikka inspiroi myös suomalaisen puutarhaihmisen mieltä.
Puutarhaharrastajan tie ei ole aina iloinen ja ruusuinen, vaan joskus puutarhassa kohdataan ikäviä vieraita. Kutsumattomat vieraat voivat olla nelijalkaisia tai siivekkäitä, kun taas jotkut tulevat vaivihkaa ryömien tai piilossa uusien taimien multapaakuissa, säkin, kassin tai kuormalavan kyljessä. Varsinaisia Troijan hevosia.
Monet eläin- ja hyönteislajit toimivat puutarhan parhaaksi hiljaa, vaivihkaa tai yöaikaan. Niitä ei usein näe, mutta niiden vaikutukset ovat tuntuvia.
Luonto ja rakennettu puutarha täydentävät upeasti toisiaan. Mikäli mahdollista, osa tontin luonnonalueesta kannattaa ottaa osaksi puutarhaa. Pienikin pälvi luontoa tekee puutarhasta entistä mielenkiintoisemman.
Avoin puutarhassa sijaitseva pergolaportti, rautaportti tai köynnöskaari kutsuu luokseen ja houkuttelee kulkemaan lävitseen kohti seikkailuja.
