Olen puutarhuri II-vyöhykkeeltä. Pala palalta istuttelen kaikkea kaunista. Olen erityisesti tykästynyt pioneihin ja kurjenpolviin ja niitä keräilen pikkuhiljaa. Samoin olen alkanut keräillä pelargoneja, mutta niiden kanssa tulee jossain kohtaa tila vastaan, kun ne pitäisi saada talvetettuakin... Keväästä syksyyn kuopsutan puutarhassa, talvikaudet näpertelen kaikenlaisia käsitöitä. Useimmiten meillä toimii villasukkatehdas. Assistentteina häärivät lemmikkikissat ja koirat.
Sadetta on saatu jo enemmän kuin tarpeeksi. Eilen oli täälläpäin sateisin päivä tähän mennessä. Vettä tuli kuin saavista kaataen aamusta iltapäivään. Koskahan alkaa se lämmin, ihana kesä ja sortsikelit?
Miniatyyrimaisen ihana harmaa-ajuruoho ’Pygmaeus’ (Thymus praecox var. pseudolanuginosus) on aloittamassa kukintaansa rutikuivassa räystäänaluspaikassa. Kasvin lehdet ja kukat ovat halkaisijaltaan vain muutamia millejä. Tätä pitää ihastella kontallaan – mutta sehän on meille puutarhatontuille ihan luonnollinen asento 😉 Kultahumalan (Humulus lupulus ’Aureus’) versot luikertelevat holtittomasti joka suuntaan. Tukinaruja täytyisi alkaa viritellä. Ja taas sataa…
Puistoalppiruusu ’Nova Zembla’ (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) on ehkäpä kaunein alppiruusu, jonka tiedän. Tummat aniliininpunaiset kukat ovat tänä kesänä kestäneet jo muutaman viikon, kiitos viileiden säiden. Mikä on sinun mielestäsi kaunein alppiruusu vai voiko niitä edes laittaa kauneusjärjestykseen?
Ojan varsi alkaa värittyä keltaiseksi. Ojaleinikit (Ranunculus flammula) ja keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) aloittelevat kukintaansa. Tässä ojassa asustaa myös majava (Castor fiber), joka lähtee liikkeelle iltahämärissä. Muutaman kerran on ollut sydänkohtaus lähellä, kun iltakävelyltä palatessa majava on hypännyt ojanpenkalta veteen ja läiskäyttänyt hännällään varoitukseksi.
Juhannukseksi keräilin kukkakimppuja vähän joka puolelle taloa. Tuoksuvia pihasyreenejä keittiöön ja työhuoneeseen, pieniä suloisia nurmitädykkeitä työpöydälle, koiranputkia, puna-ailakkia ja heiniä olohuoneeseen ja muhkean lupiinipuskan pesuhuonetta koristamaan. MUKAVAA JUHANNUSPÄIVÄÄ!
Koreanhelmipensas (Exochorda serratifolia ’Snow White’) on täydessä kukassa. Pensaasta on kolmessa vuodessa kasvanut parimetrinen ja joka vuosi se on aivan täynnä kukkia. Nuput ovat kuin makeanvedenhelmiä oksilla, siitä pensaan nimikin tulee. Pensaan juurella kukkivat ukkolaukat (Allium hollandicum ’Purple Sensation’). Tämä kasvipari on puolivahingossa syntynyt ja varsin onnistunut.
Kävimme hetki sitten koiran kanssa iltalenkillä. Otin pitkällä putkella varustetun kameran matkaan tarkoituksenani kuvata maisemia matalalta paistavassa ilta-auringossa. Paluumatkalla peltotien varren limenvihreä kasvusto kiinnitti huomioni ja lähempi tarkastelu osoitti lehtien kuuluvan nokkoselle (isonokkonen, Urtica dioica). Keltalehtiset yksilöt kasvavat tavallisten vihreiden limassa. Oletteko joskus nähneet tällaisia jossain? Minä en.
Tummapikarililjan (Fritillaria camtschatcensis) kukinta on niin ujoa ja vaatimatonta, että se saattaa kokonaan mennä ohi jos ei osaa tarkemmin katsoa. Nuokkuva kukka on ulkopuolelta vihreä mutta sisältä upean mustanpunainen. Olen jatkuvasti kameroineni turvallani kukkapenkkien ääressä. Se on ihan mukavaa se, toisesta näkökulmasta havaitsee niin paljon sellaista, joka muuten jäisi täysin huomiotta.
Pihan laidalla on pieni pari vuotta vanha istutusalue, jossa vallitsee tällä hetkellä mukavan purppurainen tunnelma. Riippakoristeomppu ’Royal Beauty’ on alkanut kukkia. Sen juurella harmaakurjenpolvi ’Purple Pillow’ availee ensimmäisiä nuppujaan. ’Purple Pillow’ on sekä ylisöpö että ylikaunis. Kukissa on upea tumma suonitus ja lehdistössä on hopeanharmaata nukkaa. Kasvutavaltaan se on rennohko. Näitä pitäisi jostain bongailla lisää!
Teiden varsilla alkaa vähitellen kukkia jokin muukin kuin voikukka. Puna-ailakki ja koiranputki on ihan lemppariyhdistelmä ja ensimmäiset maljakkokukat piti kerätä iltalenkin varrelta. Kukkia tosin oli vielä niin niukalti, että poimin vain tällaisen ihan minikimpun, joka sopii mainiosti minikokoiseen perintömaljakkoon.
Tuoksuvat tuomen kukat ovat avautuneet. Huomenissa taidan kerätä näitä pihan perällä kasvavasta isosta tuomesta runsaan kimpun maljakkoon. Pihan ikivanha luumupuu on täydessä kukassa, viime päivien kova tuuli on riepotellut kukkia ja osa on jo varistanut terälehtensä. Kukkia tuntuu olevan kaikissa kasveissa ihan millitön määrä tänä keväänä, eri asia on pölyttyvätkö ne. Kolea sää ei ainakaan
