Aikansa eläneet krysanteemit vaihtuivat viikonloppuna callunoihin.
Leikkasin kasvustot irti ja heitin kompostiin. Multapaakut sen sijaan pääsivät uusiokäyttöön. Olen jo aikaisemmin aloittanut tekemään metsän reunaan kohopenkkiä, jonka reunoina toimivat omatekoiset turveharkot.
Paakut pysyvät hyvin paikoillaan, kun ne yhdistetään toisiinsa pienillä kepeillä.
Kas näin!
Reunusta on valmiina parin metrin verran. Paakut ovat hieman erikokoisia ja -näköisiä, mutta sillä ei tässä kohtaa ole merkitystä, peittyvät sitten aikanaan osittain kasvillisuuden alle.
ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA!
PS. Nyt on muuten erinomaiset hetket piilotella kukkasipulit multiin! Monin paikoin niitä myydään jo puoleen hintaan, joten ei muuta kuin hamstraamaan!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Huvimajan seinustalla kasvavassa pienessä koivuntaimessa on ensimmäinen lehti! Helmipensaan silmut ovat jo kovin pulleita. Tässä puolestaan on ’Halkis’-kurjenmiekan piippoja (Iris reticulata) pikkujasmikkeen tyvellä. Tarhakylmänkukissa (Pulsatilla vulgaris) on karvaisia alkuja! Ja yhdessä penkissä puskevat raikkaan vihreää lehteä isoidänunikon (Papaver pseudo-orientale) siementaimet.
En muista milloin koristekaalit tulivat muotiin – ainakaan omassa lapsuudessani niitä ei (kai) ollut. Suosion ymmärtää kyllä hyvin, sillä nehän ovat hurmaavia! Myöhään syksyllä, kun mikään muu ei oikein enää kasva, ihastuttavat koristekaalit niin ruukuissa kuin istutuksissakin. Ja miksei myös vaasissa leikkokukkana. Nämä kuvat ovat Japanista, missä koristekaalit ovat suuressa suosiossa syysistutuksissa. Vaan yhtä hyvin
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin, tuulipölytteisiin lajeihin. Mielenkiintoisten kevätyksityiskohtien lisäksi norkot ovat myös ravintolähteitä. Asuttujen kolopuiden juurille kertyvät liito-oravanpipanat ovat näin talven ja kevään norkkojensyönnin aikaan kirkastuneet keltaisiksi. Pääasiassa yöllä liikkuva uhanalainen liitäjä
Lupaus kevään ja kesän kukkaloistosta ja lämmöstä löytyy puutarhasta, kun kumartuu tarkastelemaan kasveja lähemmin.
Puutarhanhoito ei vaadi paksua lompakkoa. Tarkka tarhuri säästää kekseliäisyydellä, kierrättämällä ja suosimalla kimppahankintoja.
Polut ja kulkuväylät jäsentävät pihaa ja yhdistävät pihan osat toisiinsa. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon polun käyttötarkoitus, maan muodot ja luonnolliset kulkureitit – esteettisiä arvoja unohtamatta.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
