Aikansa eläneet krysanteemit vaihtuivat viikonloppuna callunoihin.
Leikkasin kasvustot irti ja heitin kompostiin. Multapaakut sen sijaan pääsivät uusiokäyttöön. Olen jo aikaisemmin aloittanut tekemään metsän reunaan kohopenkkiä, jonka reunoina toimivat omatekoiset turveharkot.
Paakut pysyvät hyvin paikoillaan, kun ne yhdistetään toisiinsa pienillä kepeillä.
Kas näin!
Reunusta on valmiina parin metrin verran. Paakut ovat hieman erikokoisia ja -näköisiä, mutta sillä ei tässä kohtaa ole merkitystä, peittyvät sitten aikanaan osittain kasvillisuuden alle.
ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA!
PS. Nyt on muuten erinomaiset hetket piilotella kukkasipulit multiin! Monin paikoin niitä myydään jo puoleen hintaan, joten ei muuta kuin hamstraamaan!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Huvimajan seinustalla kasvavassa pienessä koivuntaimessa on ensimmäinen lehti! Helmipensaan silmut ovat jo kovin pulleita. Tässä puolestaan on ’Halkis’-kurjenmiekan piippoja (Iris reticulata) pikkujasmikkeen tyvellä. Tarhakylmänkukissa (Pulsatilla vulgaris) on karvaisia alkuja! Ja yhdessä penkissä puskevat raikkaan vihreää lehteä isoidänunikon (Papaver pseudo-orientale) siementaimet.
En muista milloin koristekaalit tulivat muotiin – ainakaan omassa lapsuudessani niitä ei (kai) ollut. Suosion ymmärtää kyllä hyvin, sillä nehän ovat hurmaavia! Myöhään syksyllä, kun mikään muu ei oikein enää kasva, ihastuttavat koristekaalit niin ruukuissa kuin istutuksissakin. Ja miksei myös vaasissa leikkokukkana. Nämä kuvat ovat Japanista, missä koristekaalit ovat suuressa suosiossa syysistutuksissa. Vaan yhtä hyvin
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin, tuulipölytteisiin lajeihin. Mielenkiintoisten kevätyksityiskohtien lisäksi norkot ovat myös ravintolähteitä. Asuttujen kolopuiden juurille kertyvät liito-oravanpipanat ovat näin talven ja kevään norkkojensyönnin aikaan kirkastuneet keltaisiksi. Pääasiassa yöllä liikkuva uhanalainen liitäjä
Lupaus kevään ja kesän kukkaloistosta ja lämmöstä löytyy puutarhasta, kun kumartuu tarkastelemaan kasveja lähemmin.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Talvella huomio kiinnittyy eri asioihin kuin kesällä, mutta se ei ole syy jättää puutarhaa talvikaudeksi uinumaan huomiotta. Kaunis, kiinnostava ja valaistu puutarha tuottaa iloa koko pitkän talven.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
