Siirry sisältöön

Luonnontilassa Winqvistien piha olisi kalliota ja kuivaa, kivistä mäntymetsää. Mäntyjen väleissä oli suurempia ja pienempiä kiviä, kun taloon muutettiin 80-luvulla. Ove ei lähtenyt niitä siirtämään vaan keksi lisätä maata kivien väleihin.

Koska laivamatkan päässä olevalle saarelle ei tuosta vain multakuormaa tilata, tai ainakin se tulisi maksamaan hyvin paljon, Ove päätti etsiä multaa kotitontilta. 

Lola ja Ove Winqvist ovat molemmat innokkaita puutarhaharrastajia.

– Kaivoin maata ojien pohjista ja pellosta, mistä vain missä sitä oli – tässä kalliolla sitä nimittäin ei ollut.

Oven synnyintalo ja peltomaa ovat kallion juurella, saaren suojaisassa keskiosassa, mihin meri on kerryttänyt viljavaa maa-ainesta.

Peltomultaa ja luonnon rauhaa

Maan kohoaminen on muovannut maisemastamme ainutlaatuisen. Saaristossa se näkyy reheväkasvuisina pikku peltotilkkuina lähes joka painaumassa. Entiset merenlahdet ja salmet ovat keränneet sedimenttiä ja leväainesta. Se on nyt valtavan ravinnepitoista savimaata.

Samettisumakki on kasvanut pienen puun mittaan ja kehystää keinupaikkaa viihtyisästi.

Savisen maan kerääminen puutarhamullaksi on raskasta työtä, mutta se palkitsee. Höttöinen pussimulta lentää tuulessa pois eikä pidätä vettä riittävästi; merellä kesät ovat lähes poikkeuksetta rutikuivia.

– Piha kaipaa paljon kastelua, tunnustaa Lola.

Lolan ja Oven koti on Kuggön saarella Paraisilla. Saareen päästään yhteysaluksella, mutta kaikki palvelut ruokakaupasta alkaen ovat laivamatkan päässä. Oma rauha ja luonnon läheisyys ovat kuitenkin palveluita tärkeämpiä. Koti ja puutarha tarjoavat mieluisia harrastuksia kummallekin. 

Erikoiskasviin tarttujat

Sekä Lola että Ove vaikuttavat olevan yhtä innostuneita puutarhan laittamisesta ja hoitamisesta. Huomion kiinnittävät lukuisat erikoisuudet: pensasmainen, tummalehtinen pyökki (Fagus sylvatica 'Rohan Weeping'), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), japaninvaahtera (Acer palmatum), samettisumakki (Rhus typhina), peruukkipensas (Cotinus coggygria), huntukorpipaatsama (Rhamnus frangula 'Asplenifolia'), lähes mustalehtinen kirsikkaluumu (Prunus cerasifera 'Nigra'). 

Haastattelukesänä kultasateissa (Laburnum) oli ennätysmäärä kukkia. Kellokuusamakin on kasvanut kookkaaksi. Taustalla on tummalehtinen hurmevaahtera (Acer platanoides 'Faassen's Black').

Jos myymälässä tulee vastaan erikoinen kasvi, jonka talvenkestosta ei vielä ole paljon tietoa, se lähtee takuuvarmasti Oven ja Lolan mukaan. Etenkin, jos se on puu tai pensas.

– Kukatkin ovat kauniita, mutta joskus ne tarvitsevat liikaa apua. Korkeat pionit eivät tästä syystä kuulu suosikkeihini. Jos niitä ei tue, kukat makaavat maassa, Ove kuvailee.

Pihassa näkyy silti paljon perennoja, esimerkiksi kurjenmiekkoja (Iris), punapietaryrttejä (Tanacetum coccineum) ja neilikoita (Dianthus), jotka pärjäävät kuivalla kasvupaikalla yllättävän ohuessa mullassa. Kyläneidonkieli (Echium vulgare) kylväytyy joka koloon.

Komeaa kalliota on jätetty näkyviin, samoin korkeita petäjiä säästetty.

Sileää kalliota on jätetty moneen kohtaan näkyviin.

– Missä vain on kalliossa syvempi kuoppa, siihen olemme laittaneet multaa ja istuttaneet puun. Esimerkiksi ruusuorapihlaja (Crataegus × media) viihtyy kuivahkolla kasvupaikalla hyvin, Lola neuvoo.

Suojaa kauriilta

Lola kasvattaa lähes kaikki kesäkukat siemenestä, sillä kaupan taimet olisivat sekä kalliita että hankalia rahdata saarelle. Kesäkukkia on niin maassa kuin ruukuissakin, kivien päällä. Piharinteessä seisova kasvihuone on suunnaton apu, sillä sinne saadaan varhainen kevät. Kasvihuoneesta nostetaan myös kesän ensimmäinen perunasato. Sen jälkeen alkaa alhaalla pellolla oleva perunamaa tuottaa syötävää ja kasvihuoneessa on tomaattien vuoro.

Kasvihuone on ehkä enemmän Lolan valtakuntaa. Hän kasvattaa lähes kaikki kesäkukat.

Kasvimaa on aidattu tiiviisti korkealla riista-aidalla kauriiden takia. Ilman aitaa ei kasvimaalta saa satoa, sillä kauriit ahmivat perunoiden naatit ja kaivavat porkkanat maasta.

Pihassa on kokeiltu cd-levyjen ripustamiset ja hajukarkotteet, sillä sitä ei ole haluttu lähteä aitaamaan.

– Mikään karkote ei toimi riittävän hyvin, Ove harmittelee.

– Talvisin pihamme on täynnä häkkyröitä, sillä metalliverkko on ainoa takuuvarma suoja kasveille.

Kauriiden herkkua ovat muun muassa ruusut (Rosa), atsaleat ja alppiruusut
(Rhododendron) sekä hortensiat (Hydrangea). Syreenitkin (Syringa) ne söisivät maan tasalle, jos pystyisivät.

– Ne syövät kaiken, mikä ei ole verkon sisällä, puuskahtaa Ove.

Linnunpönttöjen ja kivien naputtelua

Ove pitää puutöistä. Hänen käsitöitään voi ihailla sekä talossa että pihalla. Talvisin, kun ulkona ei ole tekemistä, syntyy tarve-esine jos toinenkin. Yhtenä erityisen kylmänä talvena syntyi kookas, talon muotoinen lintulauta takapihalle. Täällä, rannan puolella, piha on lähes luonnontilassa ja laskeutuu pienen nurmialueen jälkeen jyrkkinä kallioina mereen. Talon takaseinustalla on suuri terassi kohti ilta-aurinkoa ja merimaisemaa. Lolan synnyinsaari Pensar häämöttää kauempana.

Talon takana on korkea rantakallio. Lintulaudan on Ove tehnyt yhtenä kylmänä talvena vuosikymmeniä sitten

Kun alkaa tarkemmin tutkia pihan puita, lähes joka oksalla näkyy pyrähtelyä. Ove on rakentanut kuutisenkymmentä linnunpönttöä. 

– Etenkin pikkulintuja on valtavasti, lukuisia eri lajeja, Ove iloitsee.

Nikkaroinnille on nykyään enemmän aikaa, kun Ove jäi eläkkeelle yhteysaluksen kipparin työstään. Lola oli töissä mantereella, mutta nyt kumpikin nauttii kotisaaren rauhasta. Puutarhallekin ehtii suoda huomiota aiempaa enemmän.

Ove on tehnyt linnunpöntön lähes joka puuhun.

Uusin istutusalue on taloon johtavan pihatien varressa melko jyrkässä rinteessä. Komea kiveys kehystää kasveja. Pyöreät luonnonkivet peittävät maan pinnan, ja kullekin kasville on jätetty oma kolo.

– Toimme parikymmentä kivikuormaa Busterilla tänne saareen, Lola ja Ove nauravat.

Siihen eivät haasteet loppuneet. 

– Halusimme laittaa kivien alle maanrakennuskankaan, joka estäisi rikkaruohojen kasvua, mutta koska joka kivi on eri paksuinen, se ratkaisu ei toiminut. Halusimme kivet tasaiseksi pinnaksi. 

Blixta-kissa vahtii pihatietä, jonka varrella ovat uusimmat istutukset.

Kasvien ympärillä on paksu kerros puuhaketta katteena estämässä rikkakasvien siementen pääsyä multaan. Hake myös auttaa säilyttämään kosteutta maassa. Kivien välien siistinä pitäminen vaatii hieman työtä, mutta ruohonleikkuuseen verrattuna se on silti pieni homma. Uusi alue on nyt muutaman vuoden ikäinen ja edelleen hyvin siisti. Japaninvaahtera ja atsaleat näyttävät viihtyvän erinomaisesti. 

Peltoalue on suojassa Winqvistien pihakukkulan eteläpuolella.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy