Talviaikaan siirtyminen on taas käsillä ja silloin pimeys hiipii kotiin ja pihalle jo yllättävän aikaisin. Silloin tarvitaan kaamosvaloja, lyhtyjä ja tuikkuja. Tunnustaudun syksyllä ja talvella varsinaiseksi tuikkujen suurkuluttajaksi. Hiiviskelin illansuussa pieneen puutarhamökkiini pihan perälle ja valaisin sen valoverkolla ja tuikuilla. Valoverkko on kätevä ja näyttävä moneen tarkoitukseen. Sen voi kietoa jouluna helposti kuuseen, katajaan tai tuijaan. Sen voi ripustaa kuistille valoseinämäksi tai kattoon tähtitaivaaksi. Mikäli puutarhassa on köynnöskaaria tai kaariportteja, sopisi se sellaiseenkin hienosti. Ei anneta pimeyden lannistaa, selätetään se yhdessä tuikuin ja valosarjoin!
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Pimeys nielaisee maiseman päivä päivältä aikaisemmin. Annoin periksi ja virittelin valosarjan kuistin kupeessa kasvavaan timanttituijaan. Se luo tunnelmaa, valoa ja turvallisuuden tunnetta itselle ja ohikulkijoille. Täällä, missä ei ole katuvalojen loistetta – ja ihan hyvä niin – ovat pienetkin valonlähteet arvokkaita.
Etsinnässä helppohoitoinen, monenlaisella paikalla kasvava kukkapuu? Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on mainio ja nopeakasvuinen ehdokas II-III vyöhykkeelle saakka. Vanhemmiten puumaisiksi kasvavat pensaat ovat kukkiessaan upea pumpulipilvinäky. Yksittäiset kukat tuovat keveydellään mieleen perhosen. Pensasta voi myös ohjata puumaisempaan muotoon leikkaamalla. Avautuvissa lehdissä on herkkä kuparinsävy, ja syksyllä pensaan ruska on piristävää katsottavaa. Marjat kypsyvät syötäviksi loppukesällä.
Jos havaitset keväällä yhdenkin lehtokotilon puutarhassasi, se kannattaa hävittää, koska kotilot saattavat runsastua varsinkin sateisina kesinä niin, että syksyllä kotiloita on kasvien varsissa, lehdillä ja kukissa kymmenittäin, ja pahimmissa tapauksissa satamäärin. Keskimäärin parin senttimetrin kokoisia lehtokotiloita esiintyy pääosin Etelä-Suomessa ja ne viihtyvät parhaiten hoitamattomissa kasvustoissa. Ne käyttävät ravintonaan pihamaan kasvillisuutta ja ovat kaikkiruokaisia. Lehtokotilo syö
Kultasade (Laburnum alpinum) lukeutuu Suomen kesän eteläiseneksoottisiin kukkijoihin. Näihin aikoihin kultasateesta riippuu suuria kirkkaankeltaisia kukkaterttuja, joissa pörisee kokonainen kimalaiskuoro. Näyttävä hernekasvi menestyy laihemmassakin maassa, kiitos sen juuriston typpibakteerien, jotka sitovat ilmakehästä kultasateelle ravintoa. Mahdollisimman lämmintä kasvupaikkaa suositellaan, mutta onpa tuulisemmallakin paikalla kasvavista kultasateista kehittynyt komeita puita. Kultasade on kokonaisuudessaan myrkyllinen kasvi. Jäniksiä tämä ei tosin
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Talvella huomio kiinnittyy eri asioihin kuin kesällä, mutta se ei ole syy jättää puutarhaa talvikaudeksi uinumaan huomiotta. Kaunis, kiinnostava ja valaistu puutarha tuottaa iloa koko pitkän talven.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
