Tämä on puhdas kokeilu, sanoin itselleni ostaessani hetken mielijohteesta pari munakoison tainta. Oli kesäkuu ja helteistä, istutin taimet avomaalle mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaiseen paikkaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, kolea ja sateinen. Olen kuitenkin seurannut mielenkiinnolla munakoisojeni selviytymistä. Ei niille ole käynyt kuinkaan, päinvastoin, ne ovat jopa kukkineet. Jos jotakin aivan ihmeellistä tapahtuisi, tulisi lämmin elokuu ja syksy, se kenties jaksaisikin kantaa hedelmää.
Jos varman päälle haluaa pelata, kannattaa munakoisot kasvattaa kasvihuoneessa. Avomaallakin saattaa onnistua, mutta paino on sanalla ”saattaa”, näistä Pohjolan säistä kun ei koskaan tiedä. Tarkkailijalle avomaakokeilu on joka tapauksessa antoisa, jo pelkkä kukinta on sen väärti.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Atsaleat kuuluvat alppiruusujen kanssa Rhododendron-sukuun, joka on kasvikunnan suurimpia sukuja. Sen lähes tuhannesta lajista atsaleoita on noin 160 lajia, joista suurin osa on kesävihantia, eli nämä kasvit pudottavat lehtensä talven ajaksi. Keväällä lehdet eivät ehdi puhjeta, kun atsaleat ovat jo peittyneet koristeelliseen kukintaan. Kesävihannat atsalealajit on kotoisin pääasiassa Pohjois-Amerikan vuoristoalueilta. Sikäläisessä ilmastossa niiden on havaittu
Oletko koskaan nähnyt kiivin kukkivan? Ei sitä helposti huomaakaan, sillä kukat ovat pienet ja piilottelevat lehtien alla. Ovatko ne erityisen kauniit, on mielipidekysymys, mutta mielenkiintoiset ne ainakin ovat. Tämä on emitaimen kukka, pölytystä varten se tarvitsee hedetaimen rinnalleen. Yksi ukko riittää seitsemälle akalle, kertoi taimikauppias. Ja sitten ei muuta kuin hedelmiä odottamaan!
Vaikka tänäänkin, huhtikuun 3. päivänä, lämmintä on sentään kymmenisen plusastetta, pohjoisen puoleinen tuuli tekee ilman jopa hyytävän kylmäksi. Päättynyt maaliskuu luetaan tietysti talvikuukaudeksi, mutta kyllä täällä lumettomassa maamme eteläkolkassa on jo kovasti odoteltu kevättä enteileviä lämpötuulahduksia, vaan kovin vaihtelevia ilmoja yöpakkasineen on pidellyt. Säiden viileydestä johtuu myös, että yleensä varhain muuttomatkaltaan palaavia lintuja on näkynyt
Välillä tulee eteen vuosi, jolloin kylmä kevät junnaa paikallaan. Vesiheinä tukahduttaa porkkanakylvöksen, kurkunsiemenet eivät idä ja tomaattien taimet venyvät sisällä kohti kattoa.
Tämä herkullinen leipä on mitä mainioin ruokatuliainen ja tarjottava juhlapöydässä. Omenasoseen ansiosta leipä on mehevää ja säilyy pitkään. Mallasleipä sopii ihanasti kinkun ja kalojen kaveriksi.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.
Lähde käymään tämän värikkään kuvakavalkadin myötä raumalaisen Seminaarin koulupuutarhan kasvierikoisuuksien parissa!
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
