Kaupunkimiljöössä parveke voi olla paljon muutakin kuin ovi ulkoilmaan. Se antaa mahdollisuuden tuoda pienen osan luontoa, vehreyttä ja kukkien kauneutta lähelle asukkaiden arkielämää.
Parvekkeita on monen kokoisia, mutta työni tuomasta kokemuksesta tiedän, että jokaiselle parvekkeelle, pienellekin, saadaan istutuksia ja haluttua tunnelmaa vahvistavia esineitä. Ilman lasitusta olevalla parvekkeella kasvukauden voi aloittaa suunnilleen samoihin aikoihin luonnon kanssa.
Parvekkeen lasitus tuo asumiseen aivan uuden ulottuvuuden. Asuintiloihin tulee huone lisää keväästä myöhäiseen syksyyn. Lasitus pidentää myös kasvukautta kuukauden verran molemmista päistä. Miksei talviaikanakin voi parvekkeella nauttia kuuman juoman kääriytymällä lämpimään peitteeseen ja istahtaa lampaantaljan peittämälle tuolille. Lasitettu parveke tarjoaa paikan joulukuuselle, jos puuta ei jostain syystä voida ottaa sisälle. Koristeltua kuusta ihaillaan sitten ikkunan läpi.
Talven aikana on hyvä suunnitella parvekkeen tulevan kesän teema ja ilme. Kokonaisuuteen vaikuttavat kukkien värit ja lehtimuodot, ruukut, valosarjat ja muut esineet. Entä parvekkeen lattia, laitetaanko puurallit, matto vaiko molemmat? Päätyseinille voi ripustaa tauluja, tunnelmaa tukevan tekstiilin tai vanhoja ikkunankehyksiä. Mietitään, kuinka paljon istutetaan kukkivia kasveja, yrttejä ja muita syötäviä kasveja, ja ehkä joukkoon mahtuisi pieni pensas tai puu. Parvekeistutukset voidaan tehdä ruukkuihin, amppeleihin tai jopa viherseinään, jonka näppäräsorminen tekee trukkilavoista itse.
Parveketiloja suunnitellessani lähestyn aihetta puutarhan näkökulmasta. Ennen suunnittelun aloitusta selvitän, mihin ilmansuuntaan parveke antaa. Lasitetun parvekkeen vaativin suunta on etelä. Aurinkoisina kesäpäivinä, vaikka lasit olisi vedetty syrjään, eteläparvekkeen lämpötila kohoaa usein tuskaisen kuumaksi, ja kasvivalinnoissa tämä on otettava huomioon. Toki verhoilla ja sälekaihtimilla saa jonkin verran estettyä auringon paahdetta.
Kun asukkaiden toiveet on kirjattu, puntaroin mahdollisuutta saada sijoitettua mukaan yhden pysyvän elementin, kuten betonipilarin ja sen päälle betonisen patsaan tai kukkauurnan. Tällainen rouhea yhdistelmä vie tunnelman lähemmäs puutarhaa kuin mikään sisätilojen huonekalu. Sitten betonipilarin ympärille valitaan kasvit ja muut esineet. Ennen painavien betonituotteiden hankintaa täytyy varmistaa, kuinka paljon painoa parvekkeelle saa tuoda.
Puollan peilin sijoittamista tilaan, koska sen avulla saadaan luotua todellisuutta tilavampi vaikutelma. Mielestäni kauneimmat ulkopeilit ovat goottityylisiä, ja ne sopivat erinomaisesti myös parvekkeelle. Kalusteet ovat tärkeä osa parveketta, ja niidenkin on sovittava kokonaisuuteen.
Parveke väritetään kesäkukilla, mutta perennojen vahvat lehtimuodot tuovat tilaan syvyyttä. Suurelle parvekkeelle saatan valita matalan pensaan ja ehkä pienen puun. Jos monivuotisia kasveja halutaan talvettaa ruukuissa, paneudun kasvivalintoihin huolella.
Kasvukauden kynnyksellä toimittajat ovat tavanneet tehdä haastatteluja, joissa yksi kysymys on vuosi vuoden perään toistunut: "Eija, mitkä ovat tämän vuoden puutarhatrendit?" Edelleenkään minusta mitkään trendit eivät sovi pihalle, koska puutarhastahan halutaan aikaa kestävä, alati kehittyvä ja kasvava kokonaisuus. Tuntuu hullulta ajatella, että nyt trendinä olisivat esimerkiksi pionit ja seuraavana vuonna ne kaivettaisiin ylös, kun uusi trendi ovatkin päivänliljat. Tai jos trendinä on puupatio ja sitä seuraavana vuonna kiveys, puretaanko puupatio ja ladotaan kiveys sen paikalle?
Mutta parvekkeen omistajalla on halutessaan mahdollisuus seurata trendejä. Koska istutukset tehdään ruukkuihin, voi kasveja vaihdella vaikka kesken kasvukauden. Sisustustakin voi helposti muuttaa romanttisesta ilmeestä vaikkapa boho-tyyliin kalusteita myöten.
Suhteeni puutarhaan on intohimoinen, leikittelevä ja luontoa kunnioittava. Ihanin puutarha on muuttuva, arvotuksellinen, terapeuttinen ja elämyksellinen, jossa saa nauttia luonnontilaisten ja rakennettujen alueiden harmoniasta. Siellä on myös paljon suuria kiviä! Suunnitelmissani haluan painottaa sitä, ettei puutarhan perustaminen välttämättä vaadi ihmeitä, ei edes suurta budjettia. Puutarhasuunnitelman tekeminen tai teettäminen kannattaa aina. Se toimii rakennusvaiheessa punaisena lankana, etenkin silloin kun puutarhaa rakennetaan pitkällä aikavälillä osa kerrallaan. Puutarhaterapiaopinnot avasivat minulle uuden näkökulman ja intohimon puutarhaan. Luennoin, koulutan ja teen pienryhmille puutarhakävelyjä Eija's Gardenissa.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
Muhosjoen rannalle syntyi kukkea pihapiiri rakkauden siivittämänä. Omin käsin tekeminen, tontin mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kierrätysmateriaalien käyttö ovat minibudjetilla toteutetun pihan kulmakivet.
Puutarhasta nautitaan kaikilla aisteilla. Katse kiertää näkymissä, korva nauttii lintujen laulusta ja nenä nuuskii kukkien tuoksua. Syötävät kasvit kutkuttavat makuhermoja ja käsi koskettaa koristeheiniä tai puun runkoa. Vaisto lukee kasvien maailmasta, mitä tuleman pitää.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Hyvän mielen puutarhan tarkoitus on tuottaa myönteisiä aistikokemuksia, ja siinä kasvien rooli on oleellinen. Puutarhassa voi olla lintujen laulupuu, syysvärejä, havupuu jouluvaloja varten, loistava perennapenkki ja maukas hyötytarha sekä paljon muuta.
Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
