Siirry sisältöön

Kabochaa ja tougania

Jaa artikkeli

Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.

Kuvassa etualalla on japanilainen talvikurpitsa kabocha. Se on kooltaan melko pieni, ohuehko kuori on tummanvihreä ja malto kellanoranssi. Maultaan se on miellyttävän makea ja sopii erilaisten patojen ja sosekeittojen lisäksi makeisiin leivonnaisiin sekä tempuraksi eli friteerattavaksi japanilaiseen tapaan. Kabochaa voi kasvattaa myös Suomessa.

Taustalla oleva toinen kurpitsa on nimeltään tougan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti talvikurpitsaa. Sen malto on vaalea ja maku hienostuneen mieto. Tougania kasvatetaan erityisesti Okinawalla, missä sitä käytetään erilaisissa keitoissa ja padoissa.

, , ,

Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Mysteeriverso? Keväinen tunnelmakuva helmikuun alkuun

      Mikäpä kasvi se tässä on versomassa kevätmaasta? Monimuotoiset kasvinversot ovat joskus hauskaa arvuuteltavaa, varsinkin mikäli istutusalueiden asukkaista ei ole laatinut sen tarkempaa karttaa mieleen tai paperille. Joskus taas tiettyjen, ehkä harvinaisempien lajien versot ovat erityisiä keväänmerkkejä, ja niiden kasvupaikat säännöllisesti havainnoituja. Helmikuun alussa aurinko valaisee jo enemmän. Silloin aletaan keskisemmässä Euroopassa jo kohdentaa ajatuksia

  • Syysvärikauden viimeisiä ilotulitussävyjä

    Syysvärikarkkipussin perukalta on etelässä löytynyt vielä viime päivinä tällaisia sävyjä. Väreistä vastaavat niin julkisten viheralueiden kuin kotipihojenkin kivijalkakasvit pensasangervot sekä tuhkapensaat. Ne viherryttävät, ja varsinkin pensasangervot myös kukittavat haasteellisempiakin kasvupaikkoja. Nyt syksyllä on ilo seurata, miten monet näistä pensaista heräävät aivan uudenlaisiksi ilotulituskoristeiksi.

  • Kukkia pimeydessä

    Viimeksi postailin kuinka pihani oli valkeana lumesta, mutta nopeasti tilanne muuttui. Lumesta ei ole enää jälkeäkään. Kylmässä viimassa ja tihkusateessa ajastin jouluvalojani syttymään tuntia aikaisemmin ja tein iltapäivän hämärässä samalla nopean pihakierroksen. Koko syksyn odottelin josko kaipailemani syysmyrkkylilja ’Waterlily’ olisi noussut pintaan. Siitä ei ollut jälkeäkään – mutta tänään oli! Kaksi ihanaa nuppua hohti pimeydessä.

  • Oranssia torstaita

    Oranssikeltanon (Pilosella aurantiaca) kukissa on upea, meikäläisessä luonnossa harvemmin nähty syvänoranssi sävy. Vähäravinteisilla niittypaikoilla viihtyvä kasvi leviää itsekseen pihalla, sekä rönsyillä että voikukkamaisilla haituvasiemenillä, jotka lentelevät tuulen mukana. Tuloksena on auringossa hehkuva keltanomatto.

Kaikki jutut