Ilahduin kovasti kuullessani, että vuoden 2018 vihannekseksi on valittu papu. Miten mainiota! Olen nimittäin suuri papujen ystävä. Vihreät pensaspavut, tarhapavut, härkäpavut, yläilmoihin suikertelevat punakukkaiset ruusupavut, kaikki käy.
Paljon puhutaan papujen terveellisyydestä ja siitä, miten runsaasti niissä on valkuaista, mutta minusta parasta pavuissa on se, että ne ovat herkullisia. Suosikkireseptini vihreille pensaspavuille on yksinkertainen: keitän niitä sen verran, että ne ovat al dente eli kypsiä, mutta sopivan napakoita. (Ylikypsät pavut… ei, ne on paras unohtaa.) Valutetut pavut nakkaan vielä pannulle voissa paistetun valkosipulin sekaan, hiukan suolaa ja pippuria päälle ja se on siinä. Sopii niin lihan kuin kalankin seuraksi, miksei myös pikkuiseksi alkupalaksi.
Vihreät pavut ovat pitkään kuuluneet oman kasvimaani perusvihanneksiin. Toisinaan sato on ollut hyvinkin runsasta, toisinaan pavuille on käynyt köpelösti: etenkin nuoret taimet maistuvat myös rusakoille ja kotiloille. Tänä vuonna kotilot napsivat pavuntaimeni niin täydellisesti, että sain sadoksi yhden ainoan pavun. En raaskinut tuota ainokaista edes syödä…
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Jos pihapiirissä kasvaa lehtikuusi, kannattaa tähän aikaan vuodesta katsella sen juurelle – tai ainakin läheisyyteen. Sillä siellä ne nyt nousevat, lehtikuusentatit. Oranssinkeltaiset, päältä limaiset, mutta ah, niin herkulliset. Lehtikuusentateille ei tarvitse tehdä paljon mitään, kunhan vain poistaa roskat pinnalta, viipaloi ja paistaa voissa pannulla. Hiukan – mutta vain hiukan – suolaa ja pippuria päälle, ja
Lukijamme Mona lähetti kuvan marjoja notkuvasta marja-aroniasta ja kokemuksiaan siitä. ”Sanotaan, että marja-aronian marjat pitää noukkia vasta myöhään syksyllä, muuten marjat ovat kitkeriä. Olen itse todennut, että marjat on paras noukkia vasta lehtien pudotessa. Ostin mökille marja-aronian kolme vuotta sitten. Viime syksynä noukin viimeiset pari marjaa vasta lehtien pudottua. Ne olivat mahdottoman makeita ja herkullisia!
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
