Puutarhassa kukkiva keto pysyy koko kasvukauden mielenkiintoisena ja vaihtelevana. Se on todellinen aarreaitta luonnonkasveineen ja hyönteisineen.
Keto on alati muuttuva ja mielenkiintoinen seurattava. Keto- ja niittytyyppejä on useita, ja ne määritellään maan kosteuden, ravinteisuuden ja kalkkipitoisuuden sekä maanpinnan muotojen mukaan. Kedon kasvillisuus on yleensä matalaa, niityn kasvit ovat korkeampia.
Kedolle tarvitaan avoin, aurinkoinen, niukkaravinteinen ja kuiva paikka. Kukkaketoa suunnittelevan on hyvä tutkiskella tonttiaan tarkasti, voi nimittäin löytyä paikka, josta saa muokattua pikku kedon (tai niityn) jopa vähällä vaivalla. Joskus voi käydä niinkin onnekkaasti, että pihamaalla on jo olemassa luonnonketo monine kasvilajeineen.
Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että keto on tekemällä tehtävä alusta lähtien. Tavoitteena on koko kesän kukkiva alue, jonka hoidoksi riittää niittäminen 1–2 kertaa vuodessa ja niittojätteen pois kuljettaminen. Keto on hyvä vaihtoehto ainakin osalle nurmikkoa, sillä se on leikattua nurmea kaikin puolin elävämpi ja vakiinnuttuaan nurmikkoa helppohoitoisempi.
Kedon kasvit ovat aikojen saatossa sopeutuneet kasvualustan kuivuuteen, ohuuteen ja vähäravinteisuuteen. Kuivassa maassa selviytyvien kasvien lehdet ovat pienet ja kapeat, jolloin haihdutuspinta on mahdollisimman pieni. Kuivan paikan kasvit ovat usein myös karvaisia tai nahkeita, matalia, hentoja ja hidaskasvuisia. Monet ketokasvit ovat kalkinsuosijoita.
Kukoistaakseen keto tarvitsee valoa ja lämpöä sekä maaperän, joka on vettä läpäisevä, niukkaravinteinen, kalkkinen ja ennen kaikkea vähätyppinen. Mikäli maa on savista, multavaa ja ravinteista, on kedon perustaminen työlästä ja aikaa vievää, joskaan ei mahdotonta. Tällaisella alueella joudutaan vaihtamaan maa vähintään 20–30 sentin syvyydeltä. Savisen maan tilalle tuodaan laihaa, hiekkaista maata. Maakerrosten väliin on hyvä laittaa suodatinkangas, joka estää hiekkaisen maan sekoittumisen saveen.
Kun tulevan kedon kasvualusta on kunnossa, se pyritään pitämään niukkaravinteisena, jotta typpeä vaativat, runsaasti siementävät ja vahvajuuriset sekä monivuotiset rikkakasvit saadaan pysymään alueelta poissa. Kukkakedon kannalta ei-toivottuja kasveja ovat muun muassa nokkonen, voikukka, leskenlehti, vuohenputki, pujo, rönsyleinikki, piharatamo, peltovalvatti, peltokierto, karhunköynnös, pelto-ohdake, juolavehnä ja hevonhierakka.
Koska kedon alkuvaihe on työläs, kannattaa pinta-ala suunnitella oman jaksamisen mukaan. Epäonnistunut keto harmittaa. Myöhemmin ketoa voidaan laajentaa, jos tilaa riittää.
Kedon perustamistyöt aloitetaan keväällä. Paikka merkitään kepeillä ja tasoitetaan. Kesän aikana poistetaan rikkakasvit mahdollisimman vähän maata sekoittaen, mutta muuten paikan annetaan olla rauhassa.
Kylvötyö tehdään loppukesällä. Pieneen ketoon tai niittyyn tarvittavat siemenet voidaan kerätä lähiseudulta, mutta niitä voi myös ostaa valmiina. Siemenet ovat hyvinkin pienikokoisia. Kun siemenet sekoitetaan ennen kylvöä kouralliseen hiekkaa tai sahanpuruja, saadaan kylvöksestä tasainen. Kylvön jälkeen alue haravoidaan kevyesti ja jyrätään. Säännöllisestä kastelusta on huolehdittava, sillä siemenet tarvitsevat itämisvaiheessa tasaista kosteutta.
Kedon kehittyminen täyteen loistoon vie useita vuosia, ja kasvilajit saattavat muuttua ajan mittaan hyvinkin paljon. Alkuvuosina on tärkeää kitkeä niin yksi- kuin monivuotisetkin rikkakasvit sitkeästi ja tarkasti. Jatkossa tärkein kedon hoitotoimi on niitto kerran tai kaksi kesässä. Niitetyn kasvuston annetaan olla paikoillaan viikosta kahteen. Niittojätettä pöyhitään muutaman kerran, jotta kypsyneet siemenet varisevat maahan. Niittojäte haravoidaan pois alueelta ja kompostoidaan.
Niiton ansiosta alue pysyy avoimena ja niukkaravinteisena. Parhaiten niitto onnistuu terävällä viikatteella, tosin pienellä niittylaikulla pärjää sirpilläkin. Niittoajankohta vaihtelee sääolojen mukaan, sillä korret katkaistaan, kun suurin osa siemenistä on kypsynyt. Etelä-Suomessa paras niittoaika on yleensä elokuun alusta elokuun puoleen väliin. Kuivana kesänä niittoa ei ehkä kannata tehdä ollenkaan, sillä matala ja nahistunut kasvillisuus ei välttämättä selviä siitä. Harkintaa siis tarvitaan.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 4/2020
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Keto-orvokit (Viola tricolor) maalaavat näihin aikoihin kallioita sinisiksi. Kukintansa huippuaikoina orvokkijoukko voi tarjota intensiivisen värielämyksen karullakin kasvupaikalla. Keto-orvokit ovat yksilöitä väriensä suhteen. Kun tätä kukkaa lähestyy, löytyy monia liukuvasti toisiinsa liittyviä sinisen sävyjä ja myös uljasta liilaa. Kukan väreissä on hohtavaa syvyyttä, jota pilvinenkään päivä ei sammuta.
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
On hauska huomata ketojen ja niittyjen kasveja yhä useammin julkisissakin istutuksissa. Monilla kotipihoillahan sellaisia myös vaalitaan. Nämä kasvit menestyvät luontevasti ja melko vähäisellä hoidolla haastavammillakin kasvupaikoilla. Esimerkiksi luonnossa silmälläpidettäväksi taantunut ihana ketoneilikka (kuvissa aniliininpunaisena ja valkeana) kukoistaa auringossa ja kuivahkossa. Taajamien piennartyyppiset tai niityiksi muunnettujen nurmialueiden kaltaiset kukkakeitaat tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle muun muassa hyönteisiä
Nyt kun ulkona paukkuu pikkupakkanen, maassa on hanki ja kohta kaiketi järvetkin jäässä, on aika palata ajatuksissa kesään ja katsoa, että mitä sitä tulikaan oikein kuvattua. Nämä oheiset kuvat kasveista on otettu aikajärjestyksessä tämän vuoden toukokuussa. Jokin kuvista on saattanut olla jo toukokuisen jutun yhteydessä. Valkovuokko, kevätesikko, narsissit, ketunleipä (käenkaali), rentukka, norjanangervo, hevoskastanja, ja raatekin
