Hyvät lukijat, oletteko tulleet miettineeksi kuinka kova urakka linnuilla onkaan ruokkia poikasensa lentokykyisiksi yksilöiksi? Seurasin heinäkuun 5. ja 6. päivinä viime kesänä, kun räkättirastasvanhemmat ruokkivat yhtä poikastaan pihakoivussa aivan terassimme edessä. Poikanen vaikutti pienine siiventynkineen lentokyvyttömältä, mutta ihmeellista oli se, että mistä se oli koivunoksalle tupsahtanut. Nimittäin – rastailla ei ollut pesää siinä koivussa, eikä pihapiirissäkään! Ensimmäisenä seurantapäivänä räkättivanhemmat kantoivat suu ammollaan olevalle poikaselle pääasiassa kaikenlaisia ötököitä. Toisena päivänä ruokalistalla oli ötököiden lisäksi mustikat, joita vanhemmat olivat keränneet suuhunsa ja nokkaansa uskomattoman pitkän rivin. Kolmantena päivänä räkättiperhettä ei enää näkynyt.
Kirjassa ”Ihmeitä Suomen luonnossa” (Laaksonen – Pyykkö) kerrotaan kuinka paljon poikaset vaativat ravintoa: ”Kiireisimpään aikaan emot saavat tehdä tosissaan töitä, jotta saavat poikueen nälän tyydytettyä. Tali- ja sinitiaiset käyvät viemässä pönttöön toukkia jopa 700-900 kertaa vuorokaudessa. Kirjosieppojen on havaittu syöttävän n. 500-600 kertaa ja esim. pajulintujen 300-350 kertaa. Haara- ja räystäspääskyt ovat myös ahkeria ruokkijoita, joiden on havaittu käyneen pesällä jopa 800 kertaa vuorokaudessa. Varislinnut ruokkivat poikasiaan huomattavasti harvemmin kuin pikkulinnut.” Seurantani aikana varpuslintuihin kuuluvat räkättirastasvanhemmat kävivät tuomassa pihakoivussamme kököttäneelle poikaselleen herkkupaloja 5-10 minuutin välein.
