Yhtäkkiä on täysi talvi, pakkasta yötä päivää ihan reippaasti, eikä lumesta tietoakaan täällä lounaissaaristossa. Osan kasveista suojaisin muutenkin talveksi, mutta osa täytyy suojata siksi, että lunta ei ole. Köynnösruusuille on kätevintä kietoa vanha, reikäinen villapaita tyven ylle. Hihat saa näppärästi sidottua solmuun, jolla suoja pysyy paikoillaan. Tärkeintä on suojata ruusun tyvi, sillä jos se paleltuu
Lehtien karistua erilaiset kanukat (Cornus) näyttävät kauniit varrenvärinsä. Keltavihreät ja punaiset kasvustot pistävät miellyttävästi silmään marraskuisesta maisemasta ja toisaalta taas sointuvat sen maanläheisiin sävyihin. Kanukat kasvavat reippaasti perushyvässä ja kosteuttapidättävässä maaperässä. Leikkaamista ne kestävät nopeakasvuisuutensa vuoksi. Kanukat lukeutuvat puutarhan perinteisiin vehreyttäjäpensaisiin, mutta ovat kokeneet viime aikoina uuden suosion etenkin talvisen pihan värittäjinä. Myös lehtien syysväritys
Marjabongausta marraskuussa? Kyllä vain! Kyse on oikeastaan yksityiskohtien mielenkiintoisesta havainnoinnista pääasiassa ruskean sävyissä levittäytyvässä rauhaisassa marrasmaisemassa. Nämä marjahavainnot ovat tärkeitä myös syksyn ja talven linnuille. Lumimarjan (Symphoricarpos) valkea sato ihastuttaa herkkyydellään vuosi vuoden jälkeen. Sen hivenen muhkuraiset marjat ovat kuin minilumipalloja tai pensaan oksille laskeutunut valaiseva raekuuro. Aronioiden (Aronia) marjat taas kiiltelevät komean mustanpuhuvina pensaan
Välkehtivän hopeanvihreä pensasaita rajaa istuskelualuetta merenrantapuistikossa. Mistäs tämä tyylikäs kasvi onkaan tuttu? Tyrnihän se on, aurinkoisten c-vitamiinipommimarjojen tuottaja, joka useimmiten löytyy hyötypuutarhan puolelta. Tyrni on oiva koristekasvikin niin välimerellisen lehtivärityksensä kuin eräiden kestävyysominaisuuksiensa vuoksi. Jos on tarkoitus nauttia kasvista lehtiaitana, voidaan sitä leikata ahkerammin muotoonsa kuin silloin, jos kyseessä on myös marjova aidanne. Mereisenä kasvina
Etelässä jatkuu keltavoittoinen myöhäisruskakausi. Seppelvarpu (Stephanandra incisa) esimerkiksi ponnistaa aiemman kasvukauden vehreyttäjän roolistaan aurinkoiseksi katseenvangitsijaksi. Kasvia suositaan erityisesti julkisten alueiden massaistutuksissa. Keltaisena hehkuva seppelvarpurinne näyttääkin hienolta. Kasvin herkkänä kaartuva varsisto on omiaan myös kotipuutarhan pienemmän skaalan istutuksia elävöittämään. Tuoksuvatukkakasvustot (Rubus odoratus) valaisevat tehokkaasti muutoin tummasävyisemmäksi muuttuvaa maisemaa. Niiden suuret lehvät värittyvät kauniin kuultavalla keltaisella. Tämä
Heinät kaunistavat niittyjä ja puutarhoja usein pitkälle syksyyn ja talveen. Tuleentuessaan esimerkiksi kastikat valaisevat viljapeltomaisen kypsillä sävyillään maisemaa erottuen kauaksikin. Heinien olemuksessa on miellyttävää kepeyttä ja luonnollista tuntua, myös massaistutuksena. Nykyisin puutarhamyymälöiden valikoimista löytyy sopivia koristeheiniä niin perennaryhmän keventäjiksi, näyttäväksi heinäniityksi kuin syksyiseen ruukkusommitelmaankin. Esimerkiksi koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora ’Karl Foerster’) on upea lajike, joka
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Olen jo joitakin vuosia hehkuttanut orjanruusun (Rosa dumalis) kauneutta kaikille kiinnostuneille ja varmaan monille niillekin, joita ei kiinnosta. Se on luonnonkasviksi tavattoman koristeellinen. Kävin juuri äsken nappaamassa siitä ylläolevan kuvan. Taustalla hehkuu japaninkirsikka (Prunus Sato-Zakura -Ryhmä). Orjanruusu kasvaa luonnossamme, ainakin täällä lounaissaaristossa se on suorastaan yleinen. Pihallani kasvaa useita yksilöitä, joista osan olen karsinut pois.
Sormivaleangervon (Rodgersia aesculifolia) lehdet ovat miltei täydelleen hevoskastanjanlehtien (Aesculus) mallisia, siksipä yhtäläisyys mainitaan kasvin latinankielisessä nimessäkin. Tämä Kiinasta kotoisin oleva suurperenna on varjoisemman penkin komistaja. Sen laajat lehdet muistuttavat paitsi kyseistä kastanjaa, myös avattuja vihreitä sormia tai eksoottisen suuriterälehtistä kukkaa. Näin syksyllä sormivaleangervo alkaa näyttää myös pronssiin vivahtavaa väritystä. Kun katseen luo yläilmoihin, näkyy monissa
Pihlaja on syysvärien klassikkopuu, jonka ruska-aika on joka vuosi yhtä ihana kokemus! Tänä syksynä pihlajat marjovat erityisen runsaasti ja puiden lehdistöissä ovat esillä kaikki oranssin, keltaisen ja punaisenkin tulensävyt. Meillä viihtyviä pihlajalajeja ja -lajikkeita on useita. Puutarhassa luonnostaan kasvavat pihlajat (Sorbus aucuparia) kannattaa toki säilyttää. Niistä varttuu tilavalla ja valoisahkolla paikalla kaunismuotoisia puita. Jotakin kotoisaa
Syyssävyt lisääntyvät etelässä vähän kerrassaan. Niin puunlatvustoissa kuin kenttäkerroksenkin kasvustoissa tapahtuu tasaisesti uusia värimuutoksia. Tutut lehtiperennat, kuunliljat (Hosta) käyvät nekin kuultavan keltavärisiksi. Kuunliljat ovat melkoisen laaja joukko kiinnostavia lehtimuotoja ja -värejä. Aiemmin kasvukaudella kuunliljoissa näkyvillä ovat monet vihreän ja sinivihreän sävyt, vihreä-valkokuviollisuus ja jopa lime. Nyt syyskuussa aurinko valaisee kellastuvat lehdet kerrassaan kauniisti matalalta paistaessaan.
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
