Siirry sisältöön

Kevättalvella kauppoihin ilmestyy pusseja, joissa on sipuleita, juurakoita ja mukuloita. Niiden joukossa on myös vanhoja tuttuja lajeja: ihastuttavia mustanmerenruusuja, komeakukkaisia gloksiineja ja somia onnenapiloita. Jospa tekisi niin kuin mummo aikoinaan ja upottaisi kasvinalkuja multaan. Pääsisi ihmettelemään purkeista versovaa kasvua ja myöhemmin kukintaa ikkunalaudan täydeltä. Syksyllä kuihtuvia kasvustoja haluaa vaalia kuin aarteita ja talvettaa ne kevääseen.

Mustanmerenruusun kasvusto on hieman lamoava pitkine varsineen ja suurine kukkineen.

Mustanmerenruusulle lämpöä ja valoa

Mustanmerenruusu eli torpankukka (Achimenes Longiflora-Ryhmä) aloittaa kasvunsa koivun norkkoa tai laihaa käpyä muistuttavista juurimukuloista. Ne asetellaan mullan pinnalle vaakatasoon, peitetään parin sentin multakerroksella ja kastellaan varovasti. Kun ruukku viedään lämpimään, ennen pitkää mullasta alkaa virua hentoja versoja. Ruukku siirretään runsaaseen valoon, jotta kasvusto tuuhistuu. Hienonukkaiset, tummanvihreät, usein alta punertavat lehdet ovat niin kauniita, ettei kukkia ehdi edes kaivata. Sini- ja punasävyiset kukat kuitenkin komistavat kasvia entisestään.   

Mustanmerenruusu lähtee kasvuun pitkulaisista juurimukuloista. Muovipurkki suojaa niitä kuivumiselta kaupan hyllyllä.

Mustanmerenruusu viihtyy lämmössä ja valossa, mutta suorasta auringosta se ei pidä. Säännöllinen lannoitekastelu kukittaa kasvin pitkälle loppukesään. Lokakuussa, kun varret lehtineen alkavat yksi toisensa jälkeen lakastua, lopetetaan kastelu lähes kokonaan. Kuivunut kasvusto saksitaan lopulta pois ja juurimukuloille annetaan kuiva lepokausi. Parasta olisi, jos ruukun voisi viedä huoneenlämpöä hieman viileämpään tilaan, kellariin tai autotalliin noin 15 asteeseen. 

Vaaleanpunertavat kukat ja tummanvihreät, alta viininpunaiset lehdet tekevät tästä mustanmerenruususta erityisen kauniin.

Keväällä maaliskuun tietämissä on aika ottaa ruukku esille, kumota se, rikkoa multapaakku ja erotella juurimukulat. Ne istutetaan uuteen multaan noin viisi pätkää ruukkua kohden. Tässä vaiheessa kasvin alkuja riittää ehkä jo ystävällekin annettavaksi. Versot lähtevät jälleen kasvuun, kun multaa kastellaan ensin varovasti ja ruukkua pidetään lämpimässä. 

Gloksinian kukat ovat suuria, valkoisia, punaisia, sinisiä tai vaikka valkoreunaisia niin kuin tässä kuvassa.

Samettisia suppilokukkia   

Suppilokukkanakin tunnetun gloksinian (Sinningia) kasvatus aloitetaan kookkaasta mukulasta. Sitä on hyvä liottaa vedessä yön yli ennen multaan laittamista. Multaa kastellaan maltillisesti, eikä aikaakaan, kun mullasta pilkistää mehevä varrenalku. Silkkinukkaisten lehtien kasvamista ja suurten, värikkäiden kukkien avautumista on hauska seurata.

Gloksinian mukula saa näkyä mullan pinnalla.

Gloksinia on kotoisin tropiikista, joten valoisa ja lämmin mutta paahteelta suojaisa kasvupaikka on sille omiaan. Vähässä valossa varret venyvät pitkiksi. Myös kukilla on taipumus kääntyä valoa kohti. Kasvustoa saattaakin joutua jossakin vaiheessa tukemaan sitomalla keppeihin. 

Gloksinian mukuloita kannattaa ensin liottaa vedessä varsinkin silloin, jos niissä ei näy elonmerkkiä.

Gloksiniaa kastellaan mukulan vierestä tai aluslautasen kautta. Komea kukinta vaatii myös säännöllistä lannoittamista. Ensimmäiset kukat ovat isoimmat, mutta uusiakin samettimaisia kukkia puhkeaa. Kun kukinta loppukesällä hiipuu, kastelua vähennetään. Se lopetetaan kokonaan lehtien lakastuttua, ja ruukku siirretään viileään talvehtimaan vaikka yhdessä mustanmerenruusun kanssa. Kevättalvella suppilokukan mukula istutetaan uudelleen.

Onnenapilan ’Iron Cross’ -lajikkeen lehdet ovat keskeltä tummia.

Onnenapila on soma seurattava

Vanha huonekasvi on myös onnenapila eli onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla). Se talvetettiin kellarissa ja kiikutettiin keväällä ikkunalaudalle. Nykyään tätä viehättävää apilalehtistä kasvia näkee usein ulkona kukkapenkin reunassa tai ruukussa terassilla, mutta yhtä hyvin se sopii sisäkasvatukseen etelä-, länsi- tai itäikkunalle. Sisätiloissa tulee vieläpä paremmin seurattua, kuinka lehdet ja kukat vetäytyvät suppuun pimeän tullen. Kasvi onkin saanut lisänimen torkkuliisa.

Ruukkuun asetellaan useita pieniä onnenapilan mukuloita. Multaa saa tulla päälle reilusti.

Onnenapilan pienet mukulat upotetaan melko syvälle ruukkuun, multa kastellaan ja jäädään odottamaan kasvua. Usein ruukusta nousee ensimmäisenä kukkaversoja ja vasta sitten lehtiä. Jos valoa on vähän, varret venyvät lonkeroiksi. Uusia versoja kasvaa kesän mittaan kuitenkin runsaasti. Kastelu, lannoitus ja kasvuston siistiminen pitävät onnenapilan kauniina. Talven lähestyessä kastelu lopetetaan ja ruukku viedään viileään ja pimeään odottamaan kevättä. Lepojakson jälkeen mukuloille vaihdetaan tuore multa vauhdittamaan uutta kasvua. 

Onnenapila saattaa kukkia jo ennen kuin se on kasvattanut lehtiä.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *