Aloita viljelykausi kasvattamalla versoja ikkunalaudalla. Sato valmistuu muutamassa viikossa. Kesällä syötävää saadaan minivihanneksista tai korjaamalla osa kasviksista keskenkasvuisina.
Vihannesten versoja on helppo kasvattaa niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Sadonkorjuuseenkin päästään tuota pikaa. Pienet versot ovat maukkaita ja ravinteikkaita, sillä ne sisältävät paljon makuaineita ja vitamiineja. Siemenet kylvetään multaan tai muuhun kasvualustaan. Syötäväksi korjataan kasvinalkuja joko pikkuruisina mikroversoina tai vähän kookkaampina miniversoina.
Itujen viljely eroaa versojen kasvatuksesta. Siinä siemenet idätetään lasipurkissa huuhdellen niitä usein. Sirkkalehtien lisäksi syötäviä ovat siemenet ja juuriosat.
Vihannesten siemeniä löytää puutarhamyymälöiden ja verkkokauppojen lisäksi ruokakauppojen hyllyistä, esimerkiksi luomuruokaherneitä, sinapinsiemeniä, popcorn-maisseja ja linssejä. Versoviljelyssä siementen tulee olla käsittelemättömiä eli niissä ei saa olla kasvitautien torjunta-aineita. Luomusiemenet ovat hyvä valinta. Versotukseen sopivat lähes kaikki samat syötäväksi tarkoitetut lajit kuin kasvimaallekin.
Versojen kasvatus onnistuu talvella parhaiten lisävalon turvin. Silloin taimet eivät veny liikaa ja ne jaksavat valmistaa riittävästi lehtivihreää. Lisävalo jouduttaa myös sadon valmistumista. Versot tarvitsevat valoa vähintään 8–10 tuntia päivässä. Nykyiset led-kasvivalot ovat tehokkaita ja vievät vain vähän energiaa. Ikkunalla luonnonvaloa kasvulle alkaa olla riittävästi maaliskuun lopulta lähtien. Kevät- ja kesäkaudella kasvustot tarvitsevat puolestaan suojaa auringon paahteelta.
Nopeasti kasvavien lajien, kuten vesikrassin ja sinapin, versoja päästään leikkaamaan leivän päälle jo viikon kuluttua kylvöstä. Tasaisen sadon varmistamiseksi kylvöjä kannattaa tehdä 1–2 viikon välein. Myös ruoka- ja valkosipulin versoja voi kasvattaa ikkunalla, sillä sipulit alkavat kevään tullen työntää muutenkin lehtiä. Sipulit istutetaan joko ruukkuihin tai versotetaan lasissa. Helpoiten hyötö onnistuu hyasinttimaljakossa tai muussa kapeasuisessa astiassa, jossa juuret yltävät veteen, mutta sipuliosa pysyy maljakon yläosassa kuivana.
Versojen kasvatukseen tarvitaan laakea astia, multaa ja siemeniä. Kasvatusastian pohjassa on hyvä olla reikä, jotta liika kasteluvesi pääsee pois. Huolellinen kastelija onnistuu toki umpinaisellakin vadilla. Versojen kasvatukseen sopii miedosti lannoitettu kylvömulta, yrttimulta tai kookoskuitu. Kasvualustaa tarvitaan ohuelti, sillä taimet kasvavat siinä vain hetken ennen sadonkorjuuta. Nopeasti itäville lajeille käy pelkkä kostea talouspaperikin.
Siemenet ripotellaan vieri viereen, sillä kylvöstä saa tulla mahdollisimman tiheä. Siemeniä ei tarvitse välttämättä peittää. Tällä tavoin versot pysyvät puhtaina, kun itävät taimet eivät nosta multaa ylös työntyessään. Herneitä ja muita isoja siemeniä kannattaa liottaa muutama tunti ennen kylvämistä.
Siemenet itävät parhaiten huoneenlämmössä ja pimeässä. Peitteeksi käy musta muovi tai märkä sanomalehti, joihin tehdään reikiä tai jätetään tuuletusaukko. Nopeimmat lajit itävät jopa kolmessa päivässä, minkä jälkeen pimentävä peite poistetaan. Mangoldin, punajuurikkaan, tarhamaltsan ja viinisuolaheinän siementen itäminen kestää parisen viikkoa.
Versot ovat alkuun kalpeita, mutta muuttuvat vihreiksi usein jo ensimmäisen päivän jälkeen yhteyttämisen alkaessa toimia. Useimmat lajit itävät myös valossa, joten pimentäminen ei ole välttämätöntä. Haihtumista estävä muovi tai muu peite tosin on tarpeen.
Kylvöjä ei saa päästää kuivumaan, mutta liikakasteluakin on varottava. Itämättömät siemenet homehtuvat herkästi märässä kasvualustassa. Ne kannattaa poistaa heti, jottei home pääse leviämään. Pienet taimet on helpointa kastella sumutuspullolla. Talouspaperin päällä kasvavia versoja on muistettava kastella usein, sillä paperi kuivuu nopeasti ja taimet saattavat kuolla hetkessä.
Kasvivalon alla haihdutus etenkin kuivassa huoneilmassa on runsasta, joten kasvustoja on ehkä kasteltava useasti. Kasteluun käytetään huoneenlämpöistä, mielellään seisonutta vettä. Lannoitusta ei tarvita, sillä versot eivät ehdi lyhyessä kasvuajassa kaivata lisäravinteita. Siemenissä on vararavintoa tarpeeksi versojen kasvattamiseen.
Mikroversot ovat valmiita syötäviksi heti, kun sirkkalehdet ovat avautuneet ja vihertyneet. Kirpeän makuiset lajit, kuten sinapit, ovat parhaimmillaan nimenomaan sirkkalehtivaiheessa, sillä ensimmäisten kasvulehtien ilmestyttyä versot muuttuvat enemmän tai vähemmän kitkeriksi. Herneiden, auringonkukkien, sinimailasten ja muiden miedonmakuisten lajien versot saavat kasvaa isommiksi miniversoiksikin.
Sato korjataan saksilla ja huudellaan ennen käyttöä. Korjuun jälkeen versot eivät enää jaksa kasvattaa uutta satoa, vaan kasvusto multineen heitetään kompostiin tai biojätteisiin.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Keväällä kasvihuoneessa tuoksuvat multa ja nuoret tomaatintaimet. Kasvin elämän seuraaminen siemenestä satoon on koukuttavan palkitsevaa. Aikaisimmat kylvöt pitkää esikasvatusta vaativille kasveille tehdään jo tammi–maaliskuussa kodin ikkunalaudalle tai kasvivalojen alle, sillä harvalla on käytössään talvikuukausina lämmitettävää kasvihuonetta. Kylväessä on hyvä tutustua siementen itämisaikoihin ja taimien kasvatusaikaan. Lisäksi tarkkaillaan kevään etenemistä, jotta osataan ajoittaa kylvöt oikeaan hetkeen. Asuinpaikan kasvuvyöhyke vaikuttaa luonnollisesti asiaan – siemenpussien yleisohjeet
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Tämän muutenkin hedelmäisen syksyn kohokohtana mieleen palautuu ’Sinikka’ -luumupuun suursato. Lajikkeen miellyttävän soikeat luumut ovat melko pienikokoisia, runsaslukuisia ja herkullisia. Ruokavirasto kuvailee vuonna 1988 kauppoihin saapuneen ’Sinikan’ alkuperää näin: Se löydettiin keskisuomalaisella Leivonmäellä sijainneesta hedelmätarhasta, ja on englantilaisen, ehkä esimerkiksi kriikunalla pölyttyneen ’Czar’ -punaluumulajikkeen siementaimi. Jos puutarhassa ei ole tilaa kokonaiselle hedelmätarhalle, voisi luumupuuksi
