Turun yliopiston puutarha keräsi kokoelmiin virka-aikanani kotimaisten puulajien erikoismuotoja. Hapsuharmaaleppä, sulkaharmaaleppä ja riippaleppä kasvavat Ruissalon puiston uudemmalla lohkolla istutettuina lampien rantavyöhykkeelle.
Kasvutavaltaan kumpumaiset kaksi tainta on otettu Espoon Olarista emopuustaan juurenkaulapistokkaina. Minut hälytettiin paikalle, koska erikoinen leppäklooni oli jäämässä tielevennyksen alle. Taimet on istutettu 90-luvulla arboretumiin vanhalle savipellolle tekolampien rantaan. Ne kehittyvät koko ajan upeammiksi ja levittäytyvät veden päälle, jos ei poisteta kesäversoja. Leppien muoto lehtevänä on kuin paritteleva metsokukko tai untuvikkoja suojaava kanaemo.
Nämä juurenkaulapistokkaista lisätyt lepät ovat monirunkoisia ja erittäin tuuheita. Samaa kloonia pitäisi jalontaa korkealle rungolle taimistoissa. Lehdet ovat terveen vihreitä syksyyn asti kuten harmaalepällä pitää ollakin, ja vain vähän lehtiloisia on näkynyt punaisina pieninä puikkoina vanhemmissa lehdissä. Kasvupaikka on kaksi metriä rannasta jäykällä savimaalla täysvalossa, joten maa on melkoisen tuoretta koko kasvukauden. Pensaat ovat noin kaksi metriä korkeita ja usean neliön laajuisia. Onko nimi sitten ”pöytäleppä”, Alnus incana f. tabulaeformis, vaiko riippaharmaaleppä, Alnus incana f. pendula? Juurivesoja ei ole havaittu. Saman alkuperän kolmas taimi on istutettu samaan aikaan kuin edelliset, mutta se kasvaa varjossa ja on harva, korkea ja risuinen, koristearvoltaan olematon.
Harmaalepän riippamuotoa (’Pendula’) on myyty ainakin Turun taimikaupoissa, mutta puut tulevat Saksan tai Hollannin taimistoilta.
Toinen arvokas matalakasvuinen harmaalepän klooni on saatu Matti Kuljun taimistosta Oulun läheltä. Se on Pohjois-Suomesta löydettyä villiä alkuperää. Kookas taimi istutettiin lähelle Olarin löytöleppiä viereisen lammen rannalle, pellolle valoon ja noin kolme metriä lammen rannasta. Latvuksen kasvutapa on pöyheämpi eikä niin säännöllisen alaspäin taipuva kuin olarilaisella lepällä, oksien kärjet ovat enemmän vaakasuoraan. Pensas tai puu laajenee hyvin sivusuunnassa ja on nyt noin 2,5 metriä korkea. Se istutettiin 90-luvulla, on täysin terve ja viihtyy korkean pohjaveden alueella.
Kuljun taimisto lisää tätä pöytäleppää nimellä ’Varjo’. Lajike on varmasti käyttökelpoinen rannoille matalana, leveänä puuna. Juurivesakehitystä ei ole havaittavissa. Tiheä, matala oksisto on hyvä turva vesilintujen pesueille eikä nurmikkoa tarvitse hoitaa leppien alta, koska lehdet ovat aina pakkasiin asti oksissa kiinni estämässä ruohonkasvun varjostuksellaan. Leppien lehtimassan kasvumaata parantava vaikutus puistomaalla ei myöskään ole väheksyttävä ominaisuus.
Puutarhan kolmas kookas, rungollinen riippaharmaaleppä on hankittu taimimyymälästä 90-luvulla puutarhan riippamuotojen kokoelmaan. Puu jouduttiin siirtämään kasvihuoneiden rakentamisen tieltä uusien lampien rantaan, jossa se viihtyy hyvin. Taimi on keskieurooppalaista alkuperää ja jalonnettu yli kahden metrin rungolle. Juurivesojen kasvu on erittäin runsasta perusrungosta, joka on harmaaleppää.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tässä Talvipuutarhan jättikesäkukkaistutus näyttäytyy kaikessa värikylläisyydessään. Istutus on varma katseenvangitsija sekä kokonsa että raikkautensa vuoksi. Julkiset kesäkukkapenkit tarjoavat mainion mahdollisuuden bongailla esimerkkejä monenlaisista yksivuotisista koristekasveista, heiniä unohtamatta. Kasviyhdistelmiä voi vertailla, ja miettiä, sopisiko jokin kasvi omallekin pihalle ja ruukkupuutarhaan.
Kuulutko heihin, joille joulun täytyy olla valkoinen? Tältä näyttää pihassani Turun saaristossa nyt. Onneksi minulle vihreä joulu on erittäin mieleinen. Eipä tarvitse edes joulukuusta kantaa sisälle, kun näkymät ovat näin vihreät. Toiveikkaana olen kiertänyt pihan ympäri jo monena päivänä etsien lumikellojen piippoja. Maa on kohmeinen, pakkasjakso oli pitkä ja ankara. Lumi toi onneksi tänne saaristoonkin
Tänään on ihana auringonpaiste. Vaikka meillä Pohjois-Karjalassa on vielä paljon lunta, niin ilma on kuitenkin täynnä valoa ja lämpöä. Niin vahvat ovat jo keväänmerkit, että on uskottava, että kyllä se kevät on täällä. Kuvaamassa Joensuussa Utran saaressa. Kaunista oli. Pielisjoessa näkyy jo sulia kohtia. Joensuun kaunis kirkko. Kirkon mäessä riittää laskijoita. Suomalainen koivikko on niin
Varhain tänä aamuna vein autoni pari tuntia kestävään huoltoon Tammisaareen. Niinpä minulla oli aikaa kuljeskella kameran kanssa kaupungin rantoja, ja ehdinpä käydä ulkoilupuistossa (Ramsholmen) saakka katsomassa valkovuokkojen vielä jatkuvaa kukintaa. Vanhan kaupungin edustalla olevien venelaitureiden yllä lenteli iloisen oloisesti kaksi haarapääskyä laskeutuen sitten laiturilla olevalle köydelle puolen metrin päähän toisistaan. Eipä aikaakaan, kun toinen hivuttautui
