Kauniit sammalmatot alkavat etelässä sulaa esiin varjoisempienkin lumikinosten alta. Lukuisten sammallajiemme vehreys on olennainen osa maisemaa, nyt siihen jälleen uudelleen havahtuu. Omanlaisensa sammalet kattavat sekä kuivempia mullosmaita että soisia seutuja.
Japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan sammalpeitettä kohtaan. Vihreyteen perustuvassa puutarhassa sitä vaalitaan esimerkiksi roskien hellävaraisella poisluutimisella ja kulkemisen rajoittamisella poluille.
Erityisesti Kioton seudulla on pitkän pitkä historia sammalpuutarha-alueena. Unescon maailmanperintölistalla olevan Zen-temppeli Saihojin puutarha tunnetaan yli sadasta sammallajistaan. Siellä sammal symboloi harmoniaa ja pitkäikäisyyttä.
Samalla ajatuksella meikäläisellä kallioseudulla voi rauhoittaa jäkäläpuutarhan, jossa esimerkiksi palleroiset, haurasrakenteiset poronjäkälät saavat kasvaa rauhassa.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Mitään ei pihallani vielä kuki, mutta kovasti versoja nousee. Talventähdet ja lumikellot nuppuilevat. Lumi alkaa olla häviävänä vähemmistönä; nurmea, sammalta, heinikkoa ja kiviä on esillä. Pintamaata voi jo kaivaa! Huomasin kukkapenkissä yhden hälyttävän verson. Se on marskinlilja (Eremurus), joka versoo aina hyvin aikaisin ja on sitten alttiina yöpakkasten tuhoille. Sen paksun sikarimaisen alun tunnistaa helposti,
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkaiksi ja makeiksi nämä kalpeat, Maatiainen ry:n taimipäivien yllätyskasvista lähtöisin olevat pikkumansikat ovat osoittautuneet! Metsämansikka on lehdiltään ja kukiltaan kaunis kasvi koristeenakin. Se sopisi vaikkapa maanpeittäjäksi niin luontopihalle kuin rakennetumpaankin
Sammalta kannattaa vaalia siellä, missä se näyttää viihtyvän. Sammalhan on ihana puutarhaelementti: hyvinvoivana se on todella kaunis, hiukan salaperäinenkin, ja tuntuu niin ihanan pehmeältä paljaiden jalkojen alla. Varsinaista luonnon samettia! Japanissa sammalen käytöllä puutarhakasvina on pitkät perinteet. Eri lajikkeet sopivat eri tarkoituksiin. Joskus sammal saa peittää laajojakin alueita, toisinaan vain kiviä, lyhtyjä ja puiden juuria.
Kylmempänäkin kevätkautena auringolla on kuitenkin sulattamisvoimaa. Pälviä aukeaa varsinkin eteläisille paikoille, ja lämpö tuntuu päiväkävelyllä kasvoilla. Vähitellen harsuuntuvat jää- ja kerihankilaikut ovat rimssureunoineen mielenkiintoisen muotoista katseltavaa. Linnuista esimerkiksi lokit ja mustarastaat ovat viileästä huolimatta aktivoituneet enemmän näin huhtikuun koitettua. Vankkavartisimmat talventörröttäjäkasvit kohoavat yhä pystyssä. Jotakin pientä vihreyttä voi olla näkyvissä, mutta maanpinta on tällä hetkellä
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Kyushun saarella eteläisessä Japanissa sijaitseva Dazaifun kaupunki tunnetaan pyhäköistään ja temppeleistään. Puutarhamatkailija löytää sieltä myös maan kauneimpiin kuuluvan sammal- ja hiekkapuutarhan.
Vanhat kujannepuut ja kortteleittain vaihtuva kasvimaailma tekevät kävelystä helsinkiläisellä Malmin hautausmaalla mieleenpainuvan. Edestäpäin löytyy aina uudenlaisia puutarhatiloja esimerkiksi amfiteatterin muotoisena.
Kuulas ja aurinkoinen syyspäivä, tihkuinen ja hämärä syyspäivä, kumpikin yhtä sopiva pieneen kävelykierrokseen puulajipuistossa.
Pehr Kalmin nimeen törmää, kun vähänkään perehtyy suomalaisen puutarhan historiaan. Kalmin matkassa Suomeen rantautuivat niin villiviinit, aitaorapihlajat, kanadanpiiskut kuin värimintutkin. Siinä sivussa innokas tiedemies opasti suomalaisia puutarhan hyötyjen äärelle aivan uudella tavalla.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
