Karstaohdake, piikkiputki ja pallo-ohdake selviytyvät paahteessa, jäävät koristeellisesti talveksi pystyyn sekä tarjoavat runsaasti mettä perhosille ja muille pölyttäjille. Voiko kasvilta enempää vaatia!
’Miss Marble’ -piikkiputki (Eryngium variifolium) on hieno vaaleasuoninen lajike, jonka kukat ovat vaatimattomat, hieman violettiin vivahtavat.
Sinisen sävyt viilentävät oloa kesähelteellä etenkin, kun mukana on ripaus metallinhohtoa. Väri ei välttämättä jää pelkkiin kukkiin, vaan lehdissä ja varsissakin esiintyy harvinaisen hohdokkaita sävyjä hopeasta tummaan siniseen. Lajien ja lajikkeiden kirjoon tutustuminen kannattaa, sillä osa piikikkäistä perhoskasveista on matalia, osa taas huitelee parissa metrissä.
Piikikkäät kukinnot eivät näytä mehukkailta, mutta ulkonäkö hämää. Teräväkärkisten suojuslehtien ympäröimässä kukinnossa on satoja pikkuruisia kukkia, jotka tarjoavat mettä perhosille ja pölyttäjille.
Hohtopiikkiputki sointuu niin vaaleisiin kuin tummiinkin kukkapenkkeihin. Se tuntuu miltei heijastavan valoa.
PIIKKIPUTKET
Moni piikkiputki on oivallinen välikasvi isompien perennojen lomaan. Varsi haarautuu useaan suuntaan ja jokaisen haaran latvaan kehittyy kukinto. Piikkiputkille ominaiset pitkät suojuslehdet muodostavat koristeellisen kaulurin kukinnon alle. Koska piikkiputken tyveltä puuttuu kunnollinen lehtiruusuke, se hyötyy reheväkasvuisesta vieruskasvista. Piikkiputki onkin mainio tuomaan keveitä kukintoja esimerkiksi pyöreäkasvuisten pionien (Paeonia) ja tyräkkien (Euphorbia) väleihin. Piikikäs kukinto on kutkuttavan erilainen pehmeän pioninkukan vierellä, silti kummassakin saattaa olla samankaltaista hapsuisuutta. Väritkin sointuvat useimmiten yhteen. Suurikukkaisen alppipiikkiputken (Eryngium alpinum) kukinta-aika osuu yhteen kiinanpionin (Paeonia lactiflora) kanssa.
Monihaarainen piikkiputki on toisaalta paikallaan myös yksittäisten kukkavarsien, esimerkiksi liljojen (Lilium) ja sormustinkukkien (Digitalis), lomassa. Sinipiikkiputki (Eryngium planum) on heinä–elokuun ilo, joka ryhtyy kukkimaan sopivasti muiden loppukesän kukkien seuraksi. Oranssit ja keltaiset liljat, päivänliljat ja nauhukset (Lilium, Hemerocallis ja Ligularia) näyttävät hienoilta sinihohtoisen piikkiputken vierellä. Kesän edetessä varsi yhä sinertyy, etenkin voimakasvärisillä lajikkeilla.
Pönäkät liljanvarret tarjoavat tukea – sinipiikkiputki on kova kaatuilemaan. Sitä tuskin kannattaa istuttaa pihapolun varrelle tai kukkapenkin reunaan, mutta toisten kasvien väleihin se on nappivalinta. Alppi- ja hohtopiikkiputki (E. giganteum) ovat huomattavasti sinipiikkiputkea tukevampia ja pysyvät yleensä reippaasti pystyssä tuulisellakin paikalla. Sinipiikkiputken matalakasvuinen lajike ’Blue Hobbit’ ei myöskään kaatuile.
Sinipiikkiputken varret sinistyvät kesän edetessä.
Taimia siemenistä ja juurenpätkistä
Sinipiikkiputki tekee hanakasti siementaimia, mikä on mukavaa, jos on tarkoitus toteuttaa niittymäinen, laaja istutus. Kukkapenkistä sitä joutuu lopulta kitkemään, mutta paalujuuriset taimet saa helposti vedettyä maasta etenkin sateen jälkeen, kun maa on pehmennyt. Muutkin piikkiputket tuottavat siemenjälkeläisiä, mutta sinipiikkiputkea hillitymmin.
Paalujuuren takia piikkiputkien siirto on vaikeaa. Ainoastaan nuoren siementaimen juuri on vielä sen kokoinen, että sen saa ehjänä maasta ja taimi säilyy hengissä.
Piikkiputkia voidaan lisätä juuripistokkaista, jolloin paalujuuri leikataan pätkiksi, jotka juurrutetaan esimerkiksi ruukuissa. Yhteen ruukkuun voi upottaa useita juurenpätkiä. Pistokkaita ja siementaimia täytyy muistaa siirtää säännöllisesti suurempiin ruukkuihin, sillä paalujuuri pyrkii työntymään syvälle ja matalassa ruukussa se kasvaa haitallisesti kiepille.
Piikkiputket viihtyvät kuivanpuoleisessa mullassa, esimerkiksi laihassa moreenimaassa. Savimaa on niille vaikea, ja etenkin alppipiikkiputki saattaa tuhoutua märän talven aikana raskaassa maassa. Piikkiputket eivät toisaalta muutenkaan ole kovin pitkäikäisiä, vaan niiden elämä jatkuu siementaimien avulla. Vaikka emokasvi kuolee, se on todennäköisesti tuottanut jälkeläisiä. Siemenet tarvitsevat ilmeisesti kylmäkäsittelyn itääkseen, sillä niitä ilmestyy aikaisintaan vuoden päästä emotaimen ympärille.
Hohtopiikkiputken tunnetuin kutsumanimi on ”Miss Willmott’s Ghost”, joka ei liene lajike, vaan itse hohtopiikkiputki. Lajikkeen ’Silver Ghost’ alkuperä on Turkissa, missä havaittiin erityisen kapea- ja piikikäslehtinen muoto, jonka siemenistä alkoi taimituotanto. Kaikki hohtopiikkiputket ovat vaalean hopeanhohtoisia ja näyttäviä esimerkiksi tummanpuhuvien pioniunikoiden (Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä ’Black Peony’) vierellä.
Hohtopiikkiputki kuolee yleensä kukinnan jälkeen ja tuottaa uusia sukupolvia siementaimien muodossa. Kukinnan jälkeen hohtopiikkiputki muuttuu ruman ruskeaksi, jolloin se on viisainta leikata poikki tai vetää maasta – siementaimien menettämisen uhalla. Varret voidaan jättää kuivumaan kukkapenkkiin mullan pinnalle, jolloin siemenet karisevat siihen.
Kauniin suonikuvioisia lehtiä tekeviä lajeja, kuten koreapiikkiputki (Eryngium bourgatii) ja Eryngium variifolium, näkyy harvoin myynnissä. Ne tuovat kukkapenkkiin siroutta ja kiinnostavia lehtimuotoja. Kukat ovat pienenlaiset, mutta lehtien upeus korvaa sen.
Laidunkarstaohdakkeen kukat ovat alkaneet avautua alhaalta ja vähän ylhäältäkin. Kukkapamppu on viihdyttävän näköinen ja jatkuvasti kukkakärpästen ja perhosten peitossa.
KARSTAOHDAKKEET
Kaksivuotiset karstaohdakkeet tekevät ensimmäisenä vuotenaan maanmyötäisesti makaavan lehtiruusukkeen, kukkavarsi alkaa nousta toisena kesänä. Varsi saattaa nousta parimetriseksi, mutta kasvupaikasta riippuen se voi myös jäädä kääpiöksi. Pihallani parin metrin välimatka vaikuttaa yli metrin verran kasvin korkeuteen! Lyhyenlännäksi jäävien kasvupaikan alla saattaa olla kivi, joka estää veden ja ravinnon saantia, tai sitten niille toisille vain on sattunut muhevamultainen, kenties kompostimullalla parannettu kohta. Karstaohdakkeetkin viihtyvät parhaiten täydessä paahteessa.
Laidunkarstaohdake on talvisen puutarhan koru.
Laidunkarstaohdakkeen (Dipsacus fullonum) pelkkä lehtiruusuke on koristeellinen, sillä lehdissä on jännittäviä piikkejä. Niistä tulee mieleen hurja alligaattori. Kun varsi alkaa seuraavana vuonna kasvaa, ilmenee uusi jännittävä seikka. Varren molemmin puolin kasvavat lehdet ovat liittyneet reunoiltaan yhteen, jolloin ne asettuvat kupiksi varren ympärille. Kuppiin kertyy sateella vettä.
Kukinnon kehityttyä muuttuu karstaohdakkeen hurja olemus hempeäksi. Vaaleanvioletti mykerö on kookas ja kaunis. Kukat avautuvat yleensä alhaalta ylöspäin, mutta joskus niitä aukeaa missä kohdassa sattuu, mikä näyttää hauskalta.
Nokkosperhonen laidunkarstaohdakkeella.
Karstaohdakkeet jäävät komeasti pystyyn talveksi. Pikarikarstaohdakkeen (D. sativus) kukinnon piikit taipuvat ulospäin, ja kuivuneita kukintoja onkin käytetty villan karstaamiseen.
Karstaohdakkeet tuottavat runsaasti siemeniä, jotka kykenevät itämään jopa nurmikossa. En kitke siementaimia, sillä maanmyötäisestä lehtiruusukkeesta ei ole haittaa, ja seuraavana vuonna nouseva varsi tulee katkaistua ruohonleikkurilla. Paras paikka karstaohdakkeille onkin puolivilli niitty, missä ne saavat ripotella jälkeläisensä minne haluavat. Pellon laidalla karstaohdake on komea näky. Parimetrisetkin kasvit pysyvät hienosti pystyssä talven tuiverruksissa kevääseen asti, jolloin ne voidaan leikata uuden kasvuston tieltä.
Sinipallo-ohdake ’Taplow Blue’ on intensiivisen sininen.
PALLO-OHDAKKEET
Pallo-ohdake tuo puutarhaan korkeutta ja komeutta, rehevyyttä ja perinteistä neiti Marplen englantilaispuutarhan tunnelmaa. Pallo-ohdakkeen kukkia myydään joskus kukkakaupoissa tuoreina tai kuivattuina. Ne kuivuvat kauniisti kuosiinsa.
Pallo-ohdakkeissa ei kovin matalia lajeja taida ollakaan, mutta jotkin lajikkeet pysyvät metrin pienemmällä puolella etenkin laihassa maassa. Sinipallo-ohdakkeen (Echinops bannaticus) lajike ’Taplow Blue’ on ainakin omassa kuivan kohdan kukkapenkissäni pysytellyt noin polvenkorkuisena. Sen kukinnot ovat häikäisevän siniset.
Puutarhoissamme kasvatettavat pallo-ohdakkeet lienevät kaikki kotoisin kuivan ilmaston seuduilta ja kärsivät liian ylellisestä elämästä. Ainakin sinipallo-ohdake on talvenkestävä Oulun ja Pielisen korkeudelle asti, kuivalla paikalla varmaan pohjoisempanakin.
Otapallo-ohdakkeen (Echinops ritro) lajike ’Veitch’s Blue’ sekä alalaji ssp. ruthenicus ovat perusmuotoa koristeellisempia. Tavallisenkin otapallo-ohdakkeen lehtien alapuoli on vaalea, mutta alalajin lehdet ovat lisäksi pinnaltaan kiiltävät ja hienosti liuskoittuneet, alapuoli on lähes valkoinen. ’Veitch’s Blue’ on nimensä mukaisesti voimakkaan sinikukkainen versio.
Kimalaiset löytävät pallo-ohdakkeen heti, kun kukinnon ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Tämä hailakansininen on luultavasti tavallinen sinipallo-ohdake.
Pallo-ohdakkeet kukkivat loppukesällä, jolloin ne täydentävät muita korkeita istutuksia. Syysleimun (Phlox paniculata) ensimmäiset kukat aukeavat niiden seuraksi, suopayrtti (Saponaria officinalis) levittää tuoksuaan ja keltakaunokin (Centaurea macrocephala) pehmeät tupsukukat toistavat pallo-ohdakkeen siilimäistä kukkamuotoa vitsikkäällä tavalla. Kaikki nämä kasvit myös houkuttelevat perhosia!
Pallo-ohdakkeiden lehdet ja varsi ovat piikikkäät, joten jos niitä joutuu kitkemään, tarvitaan paksut hansikkaat. Ohdakkeen veroisia neulatyynyjä ne eivät silti ole. Lehdet alkavat kukinnan jälkeen ruskistua ja kasvi kuihtuu muutenkin melko surkean oloiseksi. Silloin varsi kannattaa surutta leikata poikki, sillä toisin kuin piikkiputki ja karstaohdake, ei pallo-ohdake ole näyttävä lisä syksyiseen ja talviseen puutarhaan.
Pallo-ohdakkeillakin on paalujuuri, jonka kiskominen maasta voi olla tuskallista. Terävä ja pitkäteräinen pistolapio auttaa. Kasvin siirtäminen on yhtä haastavaa kuin piikkiputkenkin, sillä syvä juuri katkeaa herkästi.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tilaa lehtemme!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Loppukesällä tulevat kukkaan monet loistavat perhoskasvit, kuten keltakaunokki (Centaurea macrocephala). Nyt on liikkeellä paljon perhosia ja ne hyötyvät yltäkylläisestä mesibaarista. Kukinnan jälkeen tulevat siemenet ja monena talvena olen ihaillut tiklejä, jotka tulevat syömään siemeniä tästä ja muistakin ohdakkeen tyylisistä kasveista. Seuraava ihana keltainen on sitruunaperhonen. Harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) etu on pitkä kukinta-aika; uusia kukkia avautuu…
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Ensin Sotkamon Taimiston liikeidealle naureskeltiin. Että oikein perhoskasveja. Ajatusmaailma muuttui kuitenkin nopeasti. Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa muun muassa pihan lintulajistoon.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Käytämme evästeitä ja vastaavia tekniikoita sivuston toiminnan varmistamiseen, kävijämäärien analysointiin sekä mainonnan kohdentamiseen ja mittaamiseen. Näiden tietojen avulla voimme kehittää sivustojamme ja tarjota lukijoille paremmin kiinnostavaa sisältöä ja markkinointia.
Välttämättömät evästeet ovat aina käytössä. Muita evästeitä käytämme vain suostumuksellasi. Voit muuttaa valintojasi myöhemmin evästeasetuksista.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen sellaisten asetusten tallentamiseksi, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole erikseen pyytänyt.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, internet-palveluntarjoajan vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietoja tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää käyttäjän tunnistamiseen.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
