Siirry sisältöön

Maanparannusta merestä

Jaa artikkeli

Rakkolevä on rannikkoseudun puutarhurien ruskeaa kultaa. Sillä ovat saariston asukkaat kautta aikojen kasvattaneet viljelypenkkejään esimerkiksi saarilla, jotka ovat pääasiassa kallioisia.

Rannoille esimerkiksi myrskyjen myötä ajautunut irtonainen rakkolevä ruokkii rannikon luonnonkasvit voimakkaaseen kasvuun ja värikkääseen kukintaan.

Lähilannoite rakkolevää on kuljetettu varsinkin hyötykasvimaalle, jonne se tuo moninaisia ravinne- ja hivenaineita. Kalkkiakin voi kertyä levän varsiin kiinnittyneiden merirokkojen kuorista. Lisäksi leväkerros toimii maan katteena. Onpa perunoiden sanottu kasvavan erityisen aromikkaiksi rakkoleväpedissä viljeltäessä.

, , ,

Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.  

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Myrskyävän meren äärellä

    Talvimyrsky riepotteli keskiviikon ja torstain (11.-12.1.) välisenä yönä Itämerta sellaisella voimalla, että mitatut aallonkorkeudet sivusivat ennätystä, kertoi Ilmatieteen laitos. Lounaisilla merialueilla merkitsevä aallonkorkeus ylitti 8 metriä korkeimman yksittäisen aallon ollessa n. 15 metriä. Tällainen jättiaalto mitattiin Pohjoisen Itämeren aaltopoijulla keskiyön aikaan. Vastaaviin lukuihin on päästy mittaushistorian aikana vain kerran, joulukuussa 2004. Kävin torstaina iltapäivällä kuvaamassa

  • Talvikuvia tammikuulta

    Täällä eteläisimmässä Suomessa eli Hankoniemellä saatiin viime yönä uutta lunta 10-15 senttimetriä. Hyvä niin, koska joulun alla satanut ensilumi oli jo sulanut. Pitkään näytti jo, ettei pukki pääse tänne saakka pulkkakyydillä, mutta onneksi saimme valkean joulun, ja riittihän siitä muutaman päivän joulun ylikin. Pakkasherra ei ole juurikaan paukkunut nurkissa, joten pilkille aikovat joutuvat vielä katselemaan

  • Tarha-alpi, ranta-alpi, terttualpi! Siis mikä terttualpi?

    Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan

  • Syysvärikauden viimeisiä ilotulitussävyjä

    Syysvärikarkkipussin perukalta on etelässä löytynyt vielä viime päivinä tällaisia sävyjä. Väreistä vastaavat niin julkisten viheralueiden kuin kotipihojenkin kivijalkakasvit pensasangervot sekä tuhkapensaat. Ne viherryttävät, ja varsinkin pensasangervot myös kukittavat haasteellisempiakin kasvupaikkoja. Nyt syksyllä on ilo seurata, miten monet näistä pensaista heräävät aivan uudenlaisiksi ilotulituskoristeiksi.

Uusimmat jutut

  • Näin syntyy perinteinen kiviaita

    Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.

  • Valoina pimeässä

    Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.

  • Muotovalioita ja muotopuolia – leikkaamisen salat

    Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.

  • Ratkaisuja rinteeseen

    Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.

Kaikki jutut