Siirry sisältöön

Maanparannusta merestä

Jaa artikkeli

Rakkolevä on rannikkoseudun puutarhurien ruskeaa kultaa. Sillä ovat saariston asukkaat kautta aikojen kasvattaneet viljelypenkkejään esimerkiksi saarilla, jotka ovat pääasiassa kallioisia.

Rannoille esimerkiksi myrskyjen myötä ajautunut irtonainen rakkolevä ruokkii rannikon luonnonkasvit voimakkaaseen kasvuun ja värikkääseen kukintaan.

Lähilannoite rakkolevää on kuljetettu varsinkin hyötykasvimaalle, jonne se tuo moninaisia ravinne- ja hivenaineita. Kalkkiakin voi kertyä levän varsiin kiinnittyneiden merirokkojen kuorista. Lisäksi leväkerros toimii maan katteena. Onpa perunoiden sanottu kasvavan erityisen aromikkaiksi rakkoleväpedissä viljeltäessä.

, , ,

Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.  

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Myrskyävän meren äärellä

    Talvimyrsky riepotteli keskiviikon ja torstain (11.-12.1.) välisenä yönä Itämerta sellaisella voimalla, että mitatut aallonkorkeudet sivusivat ennätystä, kertoi Ilmatieteen laitos. Lounaisilla merialueilla merkitsevä aallonkorkeus ylitti 8 metriä korkeimman yksittäisen aallon ollessa n. 15 metriä. Tällainen jättiaalto mitattiin Pohjoisen Itämeren aaltopoijulla keskiyön aikaan. Vastaaviin lukuihin on päästy mittaushistorian aikana vain kerran, joulukuussa 2004. Kävin torstaina iltapäivällä kuvaamassa

  • Talvikuvia tammikuulta

    Täällä eteläisimmässä Suomessa eli Hankoniemellä saatiin viime yönä uutta lunta 10-15 senttimetriä. Hyvä niin, koska joulun alla satanut ensilumi oli jo sulanut. Pitkään näytti jo, ettei pukki pääse tänne saakka pulkkakyydillä, mutta onneksi saimme valkean joulun, ja riittihän siitä muutaman päivän joulun ylikin. Pakkasherra ei ole juurikaan paukkunut nurkissa, joten pilkille aikovat joutuvat vielä katselemaan

  • Tarha-alpi, ranta-alpi, terttualpi! Siis mikä terttualpi?

    Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan

  • Syysvärikauden viimeisiä ilotulitussävyjä

    Syysvärikarkkipussin perukalta on etelässä löytynyt vielä viime päivinä tällaisia sävyjä. Väreistä vastaavat niin julkisten viheralueiden kuin kotipihojenkin kivijalkakasvit pensasangervot sekä tuhkapensaat. Ne viherryttävät, ja varsinkin pensasangervot myös kukittavat haasteellisempiakin kasvupaikkoja. Nyt syksyllä on ilo seurata, miten monet näistä pensaista heräävät aivan uudenlaisiksi ilotulituskoristeiksi.

Kaikki jutut