Hankoniemen maisemia verhosi tänään aamusta alkaen sankka usva, mikä ei ollut hälvennyt vielä keskipäivälläkään, kun ajelimme kauppareissulle Tammisaareen. Usvasta huolimatta jäin hetkeksi kameroineni kiertelemään vanhan kaupungin kapeita katuja. Tuon alueen useimmat säilyneet rakennukset ovat peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Historia ulottuu kuitenkin 1500-luvun pieneen Tammisaaren kalastajakylään, jolle kuningas Kustaa Vaasa antoi kaupunkioikeudet samalla kuin Helsingillekin. Tämä paikka oli taitavien käsityöläisten asuinaluetta, mistä kertovat katujen nimetkin, kuten Sepänkatu, Nahkurinkatu, Hatuntekijänkatu, Hansikkaantekijänkatu ja Liinakankurinkatu. Tammisaaren vanha kaupunki antaa oivan kuvan keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tein eilen (6.10.) tunnin pituisen kävelykierroksen Tammisaaren vanhassa kaupungissa. Vaikka lokakuinen näkymä oli jo osittain paljas kesällä kukkivien kasvien kuihduttua sekä monien pensaiden ja puiden pudotettua lehtensä, jäljellä olleet, syksyn kirpeitä pakkasöitäkin uhmaavat kukat ja ruskanväreissä esittäytyneet pensaat loistivat sitäkin värikkäämmin.
Vuosi sitten kerroin Oma PIHA -lehdessä (6/2014) Tammisaaren vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Kalatorista ja sen laidalla kukkivista komeamaksaruohoista, joiden päälle mahtavan suuri vaahtera pudottelee syksyisin ruskalehtipeiton. Kun ajelin tänään (30.9.) autollani Kalatorin kautta, vaahteran lehdissä ei ollut vielä juurikaan ruskan värejä. Sen sijaan torin laidalla oleva koristepuu, jota en ”tähän hätään” tunnistanut, oli jo punastunut ruskan
Eilen, kun oli ”meidän kaikkien” odottama talvipäivänseisaus, kävin kiertelemässä ja katselemassa ikkunoiden jouluaiheisia asetelmia Tammisaaren vanhassa kaupungissa.
Aurinkoisena päivänä viime sunnuntaina (8.9.) kuvasin loistavissa syysväreissä kylpevää imukärhivilliviiniä Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. Talon päädyn valloittanut köynnös peitti melkein kokonaan ala- ja yläkerran ikkunatkin. Haaraisten kärhien laajentuvilla kärjillä tukeen kiinnittyvä köynnös voi olla jopa 30 metrin pituinen. Nopeakasvuista imukärhivilliviiniä suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III. Moniko lukijoistamme tietää, mikä on juorupeili? Sehän on vanhoissa taloissa ikkunoiden pielissä oleva
Ikkuna yhdistää ulkotilat sisätiloihin, se rajaa ja kutsuu katsomaan. Parhaimmillaan ikkuna on kuin elävä taulu, joka muuttuu päivän mittaan sekä sään ja vuodenaikojen mukaan.
Tachibana-tei Ohanan huvila puutarhoineen on nähnyt maailman muuttuvan pitkän historiansa aikana. Länsimaisia vaikutteita ja japanilaisuutta yhdistävä huvilapuutarha lumoaa säistä riippumatta – tai juuri niiden ansiosta.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Kyushun saarella eteläisessä Japanissa sijaitseva Dazaifun kaupunki tunnetaan pyhäköistään ja temppeleistään. Puutarhamatkailija löytää sieltä myös maan kauneimpiin kuuluvan sammal- ja hiekkapuutarhan.
Vanhat kujannepuut ja kortteleittain vaihtuva kasvimaailma tekevät kävelystä helsinkiläisellä Malmin hautausmaalla mieleenpainuvan. Edestäpäin löytyy aina uudenlaisia puutarhatiloja esimerkiksi amfiteatterin muotoisena.
