Kauneutta luonnonkasveista

Kävinpä tutustumassa sukusijoihin Vesijärvellä. Siellä tuli vastaan tuttu yhdistelmä, joka kasvaa kotipihallanikin. Rantakukka (Lythrum salicaria) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) kasvavat järvenrantojen lisäksi ojanpohjilla, sellaisesta paikasta niiden pistokkaat olen omaan pihaani siirtänyt. Lajit ovat tuttuja myös vähäsuolaisen Itämeremme rannoilta.

Tällaiset ovat erinomaisia lajeja niihin mutaisiin ongelmapaikkoihin kotipihalla, missä vesi seisoo syksyisin ja talvisin. Nämä lajit kestävät syksyn sateiden tuoman puolen metrin syvyisen lätäkön, joka ei välttämättä laske ennen talvea vaan jäätyy niille sijoilleen. Olosuhteet ovat varmaan hapettomat, mutta sinnikkäät luonnonkasvimme eivät pienistä hätkähdä. Saahan sitä happea taas kesällä.

Kosteikkopuutarhassani kasvaa yllä mainittujen kasvien lisäksi keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Oikeastaan tämän kylkiäisenä nuo yllä esitellyt kasvit tulivatkin. Muutamassa vuodessa on keltakurjenmiekan pienestä juurenpalasta lähtenyt alku kasvanut komeaksi pehkoksi, kun se saa riittävästi kosteutta.

Ratamosarpion (Alisma plantago-aquatica) bongasin kylätien varren ojasta, jossa on aika paljon vettä. Kasvi on kohtuullisen huomaamaton, mutta kun siihen nousee hauska kerroksellinen kukinto joka lopulta kuivuu pystyyn, on kasvilla minusta koristearvoa.

Näiden luonnonkasvien tai niistä jalostettujen lajikkeiden taimia löytyy taimistoilta yksi sieltä, toinen täältä, kun pitää silmät auki. Rantatädykkeen (Veronica longifolia) tummansinikukkainen lajike ’Blauriesin’ ja rohtokalmojuuren (Acorus calamus) valkokirjavalehtinen lajike ’Variegatus’ ovat löytyneet ihan tavallisilta taimistoilta muiden perennojen joukosta.
Mikähän taimisto älyäisi alkaa laajemmin kasvattaa ja myydä luonnonlajeja etenkin puutarhan hankalampiin olosuhteisiin? Erikoistuneita taimistoja on siellä täällä, ehkä asia onkin vain ajan kysymys. Osalla on hyvin kattava valikoima, mutta sen soisi yltävän koko maan puutarharhureiden ulottuville. Juuri tulleen tiedotteen mukaan MTT tekee yhteistyötä Ruotsin, Islannin ja Skotlannin vastaavien tahojen kanssa, jotta kehittäisimme yhdessä omaa laajaa ja Pohjois-Euroopan äärirajoilla kestävää koristekasvivalikoimaa. Katseet suunnataan varmasti myös luonnonlajeihin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Eteläiset lajit ovat toki hienoja ja kauniita, mutta ne eivät välttämättä kestä talviolosuhteitamme.
Jos keräät kasvia luonnosta, muista aina kysyä maanomistajan lupa ja ota vain siemeniä tai pieni pala juurta, älä kaiva koko kasvia maasta!

Blogi, Kasvit, Kasvuvyöhyke I, Kasvuvyöhyke II, Kasvuvyöhyke III, Kasvuvyöhyke IV, Kasvuvyöhyke V, Kasvuvyöhyke VI, Kasvuvyöhyke VII, Kasvuvyöhyke VIII, Luonnonkasvit, Perennat

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy