Siirry sisältöön

Jalokastanja kukassa

Jaa artikkeli
kastanja_kukassa001

Oletko koskaan nähnyt kastanjapuuta kukassa? Siis sitä kastanjapuuta, jonka paahdetuilla terhoilla herkutellaan talvisaikaan Suomessakin.

Jalokastanja (Castanea sativa) on eri puu kuin Etelä-Suomessa hyvin viihtyvä hevoskastanja (Aeusculus hippocastanum), ja eron huomaa etenkin kukista. Kun hevoskastanja kukkii keväällä valkoisin tai vaaleanpunaisin kukkatertuin, ovat jalokastanjan kukat kullankeltaisia pitkulaisia norkkoja. Ja onhan toki terhoissakin eroa. Jalokastanjan pähkinäiset hedelmät ovat syötäviä, hevoskastanjan ei.

Jalokastanjaa on yritetty kasvattaa Suomessakin, mutta kovin hyviin tuloksiin ei ole päästy. Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa pääsee kuitenkin jalokastanjaa katsomaan. Muuten kannattaa katsella ympärilleen Keski- ja Etelä-Euroopassa kulkiessaan, kastanjapuiden kukinta-aika on kesä-heinäkuussa.

kastanja_kukassa002
kastanja_kukassa003
, ,

Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Kirjopikarililjat kukassa

    Ihana toukokuinen hetki on käsillä kun pihallani oleva alue kirjopikarililjoja (Fritillaria meleagris) on parhaillaan kukassa. Niiden ympärillä käy kova liikenne kun kimalaiset vierailevat kukissa innokkaasti. Luontaisesti kirjopikarililjoja kasvaa monessa maassa Euroopassa ja myös Etelä-Venäjän Uralilla saakka. Suomessa Ahvenanmaalle kirjopikarililjat ovat levinneet Ruotsista ja luonnonesiintymät ovatkin rauhoitettuja. Myös puutarhasta kirjopikarilija voi karata luontoon, sillä se siementää

  • Vanha pelargonia kukassa

    Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia

  • Keltamo ja jalokiurunkannus kukassa nyt

    Näihin aikoihin luonnontilaisemmissa osissa eteläsuomalaisia puistoja ja hautausmaita sekä puutarhojen laitamilla ja joutomailla näkyy vehmaita keltakukkakasvustoja. Sekä keltamo että jalokiurunkannus ovat merkkejä yleensä vanhasta puutarhavaikutuksesta ja asutuksesta. Molemmat kukoistavat sekä vahvojen juurten että siemenleviämisen turvin. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotoisin Keski-Aasiasta Ob-joen seudulta. Carl von Linne aikanaan toivoi saavansa Ruotsiin särkyneensydämen siemeniä, mutta yllätykseksi niistä

  • Mikä siinä on – aina kukassa kun on sisään siirron aika

    Verenpisarat ovat valloittavia – etenkin sen jälkeen, kun olen saanut ne talvehtimaan menestyksekkäästi. Loppukeväällä vien kasvit sisätiloista ulos ja sitten saakin odotella niiden kukkia oikeastaan koko kesän. Kesällä on niin paljon muuta tekemistä ja kukkaa, joka vie huomion, ettei verenpisaroita tule ajatelleeksi. Mutta kun elokuu alkaa kääntyä syyskuun puolelle, alkaa verenpisaraosastolla tapahtua. Nuppuja kehittyy siitä

Kaikki jutut