Hangon kaupungin puistolammella Ahti on noussut valtakunnastaan. Viime maanantaina (13.5.) lammella käydessäni totesin itsensä vedenhaltijan eli Ahdin kelluvan keskellä lampea vihreä ahdinpartainen (viittaa vedessä kasvavaan kasviin) puku päällään ja kolmiteräinen atrain vasemmassa kädessään. Haltijan päässä oleva kruunu välkehti kirkkaassa auringonpaisteessa. Iäkkään haltijan pitkä, vaaleaksi muuttunut parta on ollut aikoinaan kaiketi myös samaa vihreää ahdinpartaa, jota näkee rantavedessä huojuvan rantakiviin kiinnittyneenä. (Tässä jutussa on vain oletettu, että materiaali on ahdinpartaa, jolta se ainakin näyttää)
Kun puistolammen jää alkoi huhtikuussa sulaa, monen lajin vesilintuja ilmestyi heti pieniin sulapaikkoihin. Lintuja onkin ollut runsaasti pitkin kevättä, kun olen käynyt niitä kuvaamassa. Mutta viime maanantaina, ei ainuttakaan vesilintua! Oliko Ahti niin pelottava, että kaikki linnut häipyivät? Toivottavasti ei!. Jospa Ahti olikin ilmestynyt lammella soutelevien puistotyöntekijöiden toimesta vähän ennen käyntiäni, jolloin linnut saattoivat pelästyä outoa toimintaa. Keväisinhan lammella on ollut useita vesilintupoikueita. Ja kesäkuun lopulla lähes koko lammenpinnan peittää lumpeenkukat.
#gallery-3 { margin: auto; } #gallery-3 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-3 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-3 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymis- eli kestävyysvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Lehtijuttuihin eivät mahdu kaikki juttukeikalla otetut kuvat ja joskus käy niin, että jotakin olennaista jää lehtiartikkelin ulkopuolelle. Näin tapahtui Oma PIHA 2/2022 -numeron jutussa kauniista ja harmonisesta pihasta Eurajoella. Tässä pihan omistaja, brittiläinen lyhytkarvakissa Elisa. Jos Elisan kuva olisi päätynyt juttuun, tässä olisi ollut sen kuvateksti: Brittiläinen lyhytkarva Elisa on valloittava kissapersoona. Hän vaatii aamurutiinit isukiltaan
Tiedän, että suurin osa Suomesta on lumen vallassa, eikä tarkoitukseni ole aiheuttaa kateutta, vaan herättää toivoa. Täällä Korppoossa alkoi viikko sitten plussakeli ja sumut sekä tihkusateet alkoivat sulattaa vain kymmenen senttimetrin lumikerrosta nopeasti. Meille ei sen enempää lunta ollut kertynyt talven mittaan. Aurinkoa ei näkynyt koko viikkoon, mutta tänään näkyi koko viikon edestä! Sama keväinen
Kasveissa on monia auringonpalvojia, joilla voi komistaa paahteisimmankin parvekkeen tai terassin. Myös ruukut ja mullat on hyvä valita paikan mukaan.
On jälleen koittanut innostava ajanjakso orastavan kevään äärellä – on aika suunnitella tuleva kasvukausi! Vaikka ulkona olisi vastassa räntää tai nietoksia, mikään ei estä aloittamasta uusien lavojen nikkarointia, jos vain vajassa tai autotallissa riittää tilaa lautojen sahaamiseen ja käsittelyyn.
Tulppaaneilla on villi menneisyys vuoristoissa ja satojen vuosien yhteiselo ihmisten kanssa. Tulppaanien kaikki historia ei kuitenkaan ole mahdottoman vanhaa.
Sinikukkaiset valeunikot ihastuttavat puutarhassa ja ovat viihtyessään luotettavia perennoja. Viileähkö kesämme ja luonnostaan hapan maaperämme sopivat valeunikoille hyvin. Pieni oikuttelukin sallitaan näille pihan kaunottarille.
Havukasveja ei voi nuorentaa leikkaamalla alas kuten lehtipensaita. Aidaksi tai muotopuiksi istutettuina niitä on kuitenkin saksittava säännöllisesti. Vuorimäntyjä kannattaa typistää, jotta niistä kasvaa tuuheita.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
