Kävin eilisaamuna Hangon kaupungin puistolammella, missä vedenpinnan peittää pian lumpeet upeine kukkineen. Tunnin kestäneen käyntini aikana välillä paistoi aurinko, ja sitten hetkessä taivaan peittivät tummat pilvet, joista ropsahtaneita sadekuuroja pinkaisin pakoon suurten puiden katveeseen. Kovin on epävakaista ja koleaa tämä juhannusviikon sää. Kiertäessäni lampea sain säästä huolimatta jotakin kuvattuakin, niin kasveja kuin lintujakin.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
En tiedä ihanampaa kuin iltahetket keväisessä puutarhassa. Pitkät valoisat illat takaavat sen että ulkona voi puuhastella vielä pitkään. Vaikka koko ilta tuli oltua ulkona, lähdin vielä pienelle kierrokselle hieman ennen iltakymmentä kun aurinko värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi. Hetkeä aikaisemmin oli juuri aavistuksen verran satanut ja ilma oli kostea, joten sain nauttia tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten
Syksyinen kävelylenkki metsämäisessä puistossa. Metsämäisessä siksi, että metsästä tämä on kaukana, vaikka koostuukin lähes yksinomaan puista. Suurista, paksurunkoisista puista, joita ei ole leikattu muotoon, vaan jotka saavat kasvaa juuri niin kuin haluavat. Ainakin melkein, kyllä niistä puistossa kuitenkin aina huoli pidetään. Aikani käveltyäni istahdan penkille. Maa on keltaisenaan syksyn lehdistä, mutta kun kohotan katseeni, näyttää
Vuosi sitten kerroin Oma PIHA -lehdessä (6/2014) Tammisaaren vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Kalatorista ja sen laidalla kukkivista komeamaksaruohoista, joiden päälle mahtavan suuri vaahtera pudottelee syksyisin ruskalehtipeiton. Kun ajelin tänään (30.9.) autollani Kalatorin kautta, vaahteran lehdissä ei ollut vielä juurikaan ruskan värejä. Sen sijaan torin laidalla oleva koristepuu, jota en ”tähän hätään” tunnistanut, oli jo punastunut ruskan
Seurasin eilen terassilta käsin peippojen, västäräkkien, punarintojen ja muidenkin lintujen lentelyä pihapuissa ja tepastelua nurmikolla, mihin jo iso koivu pudotteli harvakseltaan keltaisia lehtiään. Ei voi mitään, syksy on tulollaan, kun iltauutisten aikaan alkaa jo hämärtää, ja onhan ylihuomenna jo elokuu. Kesä on tähän saakka ollut lämmin ja turhankin kuiva, ainakin täällä Hankoniemellä. Niin – on
Kerrostalon pihapiiri Kuopiossa on Liisa Majurisen 30 vuoden elämäntyö. Pihan kukkaloisto ilahduttaa talon muitakin asukkaita ja heidän vieraitaan.
Kaikki alkoi lentävästä ruohonleikkurista. Nurmikko sai lähteä. Tilalle tulivat polut ja tiheät kasvustot.
Ikkuna yhdistää ulkotilat sisätiloihin, se rajaa ja kutsuu katsomaan. Parhaimmillaan ikkuna on kuin elävä taulu, joka muuttuu päivän mittaan sekä sään ja vuodenaikojen mukaan.
Tachibana-tei Ohanan huvila puutarhoineen on nähnyt maailman muuttuvan pitkän historiansa aikana. Länsimaisia vaikutteita ja japanilaisuutta yhdistävä huvilapuutarha lumoaa säistä riippumatta – tai juuri niiden ansiosta.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
