Roihuvuoren kirsikkapuisto Helsingissä on juuri nyt täydessä kukassa. Viime päivien kesäiset kelit ovat nopeuttaneet rusokirsikkapuiden kukkaanpuhkeamista.
Tämä viimevuotinen kuva näyttää, millainen kukkapilvi Roihuvuoren vesitornin juurella odottaa. Puistossa kannattaa vierailla kauempaakin, käynti siellä on kuin minimatka Japaniin, missä kirsikankukkien katseleminen on jokakeväinen, iloinen kokemus.
Lisätunnelmaa tarjoaa sunnuntaina 15.5. 2016 järjestettävä hanami-juhla. Osallistua voi myös opastettuun puistokävelyyn keskiviikkona 11.5. Lisää tietoa saa esimerkiksi sivulta www.roihuvuori.fi/hanami
—
Lue Henriettan ”Helsinkiläinen hanami” -juttu Oma PIHA -lehden numerosta 3/2015.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Kevättä ilmassa! Vaikka meillä on vielä aika paljon lunta maassa, ilma on kuitenkin niin täynnä valoa, lämpöä ja vahvoja keväänmerkkejä, että kyllä se kevät on täällä. Eilen aurinkoisella ilmalla suuntasimme kävelylenkkimme Utran saarille Joensuussa – luonnollisesti kera kameroiden. Tällaisena näyttäytyy Pielisjoki aurinkoisena kevätpäivänä. Puutarhakuvia en vielä laittele, koska ei juuri ole mitään…
Onko mitään ihanampaa kuin tuore tulppaanikimppu tammikuussa? Pari kimppua sekavärisiä tulppaaneita toivat välittömästi kevään tuntua olohuoneeseen. Leikellessäni varsia hieman lyhyemmiksi, ilmaan levisi raikas ja vehreä tuoksu. Nyt kun keväästä voi vain haaveilla, on mukavaa sisustaa kevättä kotiin leikkokukkakimpuilla sekä myös värikäin kukkakuosein. Viime keväänä kirsikankukat alkoivat kukkia olohuoneen seinällä tapetin muodossa ja nyt tuntuukin että…
Design- ja Arkkitehtuurimuseoissa Helsingissä on meneillään maaliskuun loppuun asti kiintoisa yhteisnäyttely, johon puutarhaihmisen kannattaa tutustua. ’Garden Futures – Suunnittelua luonnon kanssa’ -näyttely avaa puutarhojen suunnitteluun liittyviä taustaideoita ja -ihanteita meiltä ja maailmalta. Niin yksityisempien puutarhanlaatijoiden kuin esimerkiksi laajoja puutarhakaupunkitiloja suunnitelleiden näkökulma on esillä. Näyttely kohdentaa ajatuksia myös siihen, miten puutarha voi heijastaa tulevaisuudessa entistä…
Olen valinnut tähän postaukseeni luontokuvia kasveista, perhosista ja linnuista parin viikon ajalta (6.4.-20.4.). Hankoniemen huhtikuinen kevät on ollut vielä melko viileä. Vaikka perhosia ja esim. kimalaisia on jo näkynyt etsimässä mettä varhain auenneista kukista, ja muuttolintuja on palaillut etelänmailta, ei makrolla tai muullakaan kuvattavia ötököitä ole juurikaan ilmestynyt näköpiiriini. Ensimmäinen punarinta ilmestyi pihallemme 6.4. Huomasimme…
Ensin mökkitontti tarjosi monia haasteita. Nyt se on ihanan kukkiva keidas kerrostaloasujille.
Suomalainen työväki kasvatti syötävää ja kukkia ahtaissakin oloissa. Työväen kasveihin voi tutustua esimerkiksi Amurin museokorttelissa Tampereella.
Omakotialueen pienehköstä pihasta on muodostunut suojaisa ja monipuolinen keidas, jossa vesi solisee, sukupolvien lapset leikkivät ja ystäviltä saadut kasvit kukoistavat.
Vanhastaan kukkapiha oli talon toisella puolella katveessa. Perunamaa oli tontin parhaalla paikalla auringossa. Sainiot tekivät luovan keikauksen, ja niin perunamaasta tuli kukkapuutarha. Honkien varjostamalle puolelle syntyi itämainen metsäpuutarha.
Pohjalaisella pihamaalla ideat jalostuvat hätkähdyttäviksi lopputuloksiksi. Hehtaarin tontilla riittää uuden suunnittelua ja rakentamista vielä vuosiksi.
Rehevää kukkaloistoa kuin missä tahansa Brittein saarilla – mutta keskellä Pohjanmerta sellaiseen ei odota törmäävänsä.
