Viime päivät ovat olleet niin aurinkoisia ja lämpimiä, että luonto oikein puhkuu reipasta kasvuvauhtia, jota avitti myös lämpimiä ilmoja edeltäneet sateet. Eilisellä (4.5.) luontoretkelläni pääsin kuvaamaan jo rentukankukkiakin. Karaistunut ja reheväkasvuinen rentukka on kauneimmillaan kukkiessaan näyttävästi ja iloisenvärisesti rannoilla ja kosteikoissa. Maljakkokasvina se on kehno, nopeasti nuupahtava.
Tusinan verran pieniä (etusiipien kärkiväli n. 2,5 cm), ”metallinhohtosiipisiä” kangasperhosia hyöri jo lakastumaan päin olevissa pajujen kukinnoissa. Kangasperhonen on varhaisimpia keväällä kuoriutuvista päiväperhosistamme, jonka lentoaika on toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin. Lammen rannalla, sinitaivasta heijasteleva vesi taustanaan, oli neitoperhonen samoin pajun kukinnoilla. Kuvatuksi tulivat myös valkosiipinen lanttuperhonen sekä kevätesikoista mettä imenyt sitruunaperhonen. Lammen rantavedessä uiskenteli myrkytön ja muutenkin ihmisille vaaraton rantakäärme.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tänään on ihana auringonpaiste. Vaikka meillä Pohjois-Karjalassa on vielä paljon lunta, niin ilma on kuitenkin täynnä valoa ja lämpöä. Niin vahvat ovat jo keväänmerkit, että on uskottava, että kyllä se kevät on täällä. Kuvaamassa Joensuussa Utran saaressa. Kaunista oli. Pielisjoessa näkyy jo sulia kohtia. Joensuun kaunis kirkko. Kirkon mäessä riittää laskijoita. Suomalainen koivikko on niin
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
