Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja.
On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia.
Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai sitten entistä enemmän, kun nimiä on useita): lehtoesikko. Nämä eri esikot sekoitetaan usein, joten tutkitaanpa niitä vähän lähemmin.
Etelänkevätesikko on aikainen. Rannikoilla ja saaristoissa, joissa talvi on usein vähäluminen tai jopa lumeton, saattaa se tehdä kukkanuppuja jo tammikuussa! Se on yltiöoptimistista touhua. Tammikuun aikana talvi vasta kunnolla iskee, mutta se ei tätä sissiä haittaa. Keväällä se kukkii kumminkin, aloittaen usein jo maaliskuussa, viimeistään huhtikuussa. Varsinainen kevätesikko kun kukkii vasta toukokuussa.
Värieroakin löytyy. Etelänkevätesikko on vaaleankeltainen, sen kukat ovat vähän kevätesikon kukkia suuremmat ja niistä puuttuvat oranssit pilkut.
Siinä on kevätesikko. Pilkut näkyvät hyvin ja värieron sekä terälehtien koon eron varmaan huomaa, kun vertaa edelliseen kuvaan. Kevätesikosta on myös punakukkainen muunnos, jollaisia saattaa joskus pihalta nousta.
Näissä esikoissa on sekin ero, että kevätesikko on luonnonlajimme, etelänkevätesikko on puolestaan tullut puutarhoihin istutettuna ja sieltä levinnyt paikoitellen ympäristöönkin.
Kaikkein paras tilanne on tietenkin, jos pihalta löytyy näitä kumpaakin ja muitakin esikoita! Silloin on kukinnan pitkä kesto taattu: yksi aloittaa, kun toinen lopettelee.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Nyt kun ulkona paukkuu pikkupakkanen, maassa on hanki ja kohta kaiketi järvetkin jäässä, on aika palata ajatuksissa kesään ja katsoa, että mitä sitä tulikaan oikein kuvattua. Nämä oheiset kuvat kasveista on otettu aikajärjestyksessä tämän vuoden toukokuussa. Jokin kuvista on saattanut olla jo toukokuisen jutun yhteydessä. Valkovuokko, kevätesikko, narsissit, ketunleipä (käenkaali), rentukka, norjanangervo, hevoskastanja, ja raatekin
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
