Tulin juuri kotiin pieneltä puutarhakierrokselta, kävin tutustumassa muutamiin Suomen Paras Piha -kilpailuun osallistuneisiin pihoihin. Matka vei Uudestakaupungista Poriin, ja koska siinä oli hieman luppoaikaa, kävin tutustumassa Pyhärantaan ja jatkoin rantatietä siitä pohjoiseen. Tien varrella oli kyltti ”Santtion kylätie” ja se osoitti vasemmalle, meren puolelle. Välitön pysähdys seuraavalle bussipysäkille, auto ympäri ja käännös kylätielle.

Nimi Santtio oli niin tuttu, että olemme varmasti käyneet siellä veneellä, kun olin pieni. En muistanut kylästä mitään, mutta nyt en pysty sitä unohtamaan.

 

Santtio on hurmaava ruusujentäyteinen pikkuinen satamakylä, jossa puutalot ovat sikin sokin kapeiden hiekkateiden varsilla. Tunnelma on niin Saariston lapset -henkinen kuin olla voi.

 

Rivi postilaatikkoja reunustaa tienmutkaa ja paikalliset selvästi vaihtoivat siinä hieman kuulumisiakin. Myös postilaatikoiden takana on ruusuja ja lisää ruusuja. Yritin tunnistaa lajeja, niissä oli ainakin punalehtiruusua, neilikkaruusua, apteekkarinruusua, ehkä mustialanruusua ja pohjantähteä… vaikea sanoa mitä kaikkea, mutta kylä on selvästi ruusujen mieleen.

 

Illan hämärtyessä oli pakko jatkaa eteenpäin, vaikka en olisi halunnut lähteä. Suosittelen lämpimästi Santtiota kaikille, jotka kaipaavat kesäistä retkikohdetta.