Ajattelin tänä vuonna kasvattaa jotain hieman erilaista perunalajiketta joten valitsin kokeiluun Blue Congo-nimistä sinistä perunaa. Olen aina pitänyt perunankukkia kauniina (etenkin vaaleanpunaisia) joten tämän lajikkeen sinivioletit kukat kiinnostivat myös kovasti. Nyt perunat ovatkin aivan täynnä näitä upeita vaalean siniliiloja kukkia joita on vain pakko ihailla. Ovat kyllä kauneudessaan aivan yhdenvertaisia monen puutarhaperennan kuten vaikkapa sinilatvan kanssa. Osa perunoista kasvaa minulla kohollaan olevassa lavakauluskehikossa, hiekansekaisessa mullassa ja istutuksen yhteydessä vakoihin heitin hieman luonnonmukaista perunalannosta. Varret ovat ainakin kasvaneet valtaviksi ja kukkaloisto on upea. Osa kasvaa ihan maassa, paikassa joka on hieman savensekainen, siellä varret ovat jääneet paljon matalemmiksi mutta kukkivat kyllä. Se jää nähtäväksi kuinka paljon satoa tämä myöhäiseksi sanottu lajike kehittää. Ilmeisesti tämä ei ole järin suurisatoinen lajike ja lisäksi altis perunaruvelle mikäli se ei saa tarpeeksi kosteutta. Ehkäpä niistä syistä Blue Congo ei ole saavuttanut niin suurta suosiota kuin hieman ”normaalimmat” potut. Itse perunat ovat tumman violetteja ja kypsentäessä muuttuvat sinertäviksi. Värityksen perunassa saa aikaan antosyaaniväriaineet joita on myös mm. mustikassa. Jännityksellä jään odottelemaan näiden satoa. Nouseeko maasta lopulta vain ”rupikonnia”? Saanko tehtyä perheen kauhistukseksi sinertävänharmaata perunamuusia?
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
24.3. laitoin hyvin itäneet siemenperunat ruukkuihin esikasvamaan. Parissa viikossa kasvuvauhti on ollut huima. Tänään siirsin jo osan perunoista ostoskasseihin kasvamaan. Lämpiminä aurinkoisina päivinä nämä pari pussillista on helppo siirtää ulos paistattelemaan päivää ja ottaa ne jälleen sisälle illaksi. Ruukut olivat jo aivan täynnä juuria. 1,20€ maksanut kauppakassi on vahva ja edullinen kasvatussäkki. Laitoin yhteen kassiin
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Ihana toukokuinen hetki on käsillä kun pihallani oleva alue kirjopikarililjoja (Fritillaria meleagris) on parhaillaan kukassa. Niiden ympärillä käy kova liikenne kun kimalaiset vierailevat kukissa innokkaasti. Luontaisesti kirjopikarililjoja kasvaa monessa maassa Euroopassa ja myös Etelä-Venäjän Uralilla saakka. Suomessa Ahvenanmaalle kirjopikarililjat ovat levinneet Ruotsista ja luonnonesiintymät ovatkin rauhoitettuja. Myös puutarhasta kirjopikarilija voi karata luontoon, sillä se siementää
Oletko koskaan nähnyt kastanjapuuta kukassa? Siis sitä kastanjapuuta, jonka paahdetuilla terhoilla herkutellaan talvisaikaan Suomessakin. Jalokastanja (Castanea sativa) on eri puu kuin Etelä-Suomessa hyvin viihtyvä hevoskastanja (Aeusculus hippocastanum), ja eron huomaa etenkin kukista. Kun hevoskastanja kukkii keväällä valkoisin tai vaaleanpunaisin kukkatertuin, ovat jalokastanjan kukat kullankeltaisia pitkulaisia norkkoja. Ja onhan toki terhoissakin eroa. Jalokastanjan pähkinäiset hedelmät ovat
