Viime pääsiäisen tavoin ripustimme taas yhdeksän kappaletta kultamaalattuja munia pihallamme olevaan puolitoista metriseen riippahernepuuhun (katso Oma PIHA -lehti 2/2015 sivut 18-19). Pääsiäispupu ilmestyi myös pöydälle katselemaan tunnelmallista kynttiläliekin lepatusta. Muutamissa astioissa viljojen oraat ovat työntyneet esiin niin tuoreen vihreinä, että mielikuvitus laukkaa jo tulevaan kesään. Harmi vain, että viimeksi toissapäivänä kolme metsäkaurista vieraili pihallamme syöden suurimman osan maasta nousseesta vihreästä kasvusta. Muuten – miksiköhän ohran oraiden kärkiin muodostuu vesipisarat? Olette varmaankin huomanneet?
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
