Selailin Brightonin-kuvia koneelta ja silmiin pistivät nämä upeat etupihojen istutukset. Vaikka maata olisi vain parin neliömetrin läntti, on siihen saatu mahdutettua monenlaisia kasveja ja miniatyyrietupihatkin ovat näyttävän näköisiä. Suomessakin voitaisiin elävöittää kadunpuoleista julkisivua runsailla istutuksilla!
Suomessa voisi olla myös enemmän viherhuoneita, joissa kasvattaa ja talvettaa viherkasveja. Viherhuone toisi häivähdyksen kesäistä tunnelmaa talven keskelle.
Ihanan hempeä yhdistelmä runkoruusja ja pastellisia kurjenmiekkoja erään brightonilaistalon etupihalla.
Tiilimuurit luovat kauniin kehyksen istutuksille.
Kuten tiedetään, on englantilainen puutarhakulttuuri pitkine historioineen ihan omaa luokkaansa. Tuntuu, että täällä Suomessa on kangistuttu tiettyihin kaavoihin ja ajatusatapoihin – usein vääriin luuloihin – eikä uskalleta ajatella rohkeasti uudella tavalla. LUOVALLA TAVALLA.
Suomalaiset puutarhamessutkin tuntuvat olevan joka vuosi sitä samaa yllätyksetöntä settiä, jossa vähintäänkin puolet näytteilleasettajista on jotain aivan muuta kuin puutarha-alan yrityksiä.
Pitäisikö suomalaisten puutarha-alan ihmisten tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä, jotta saisimme Suomeen monipuolisen ja rikkaan puutarhakulttuurin? Useimmiten ihmisten kanssa jutellessa saa sen käsityksen, että taloa ympäröivä maapala on vain pakollinen paha, jota on hoidettava ja sinne on pakosta istutettava ne peruspuskat ja kukkapenkit, koska niin nyt vain kuuluu tehdä ja sellaiset löytyvät lapsuudenkodinkin pihasta.
Puutarhan pitäisi olla nimenomaan ihan jotain muuta kuin ikävä, orjuuttava maapläntti, joka pahimmillaan tuottaa vain hikeä, verta ja kyyneliä! Missä ovat iloa ja luovuus puutarhanhoidostamme?
Tällaisia pohdiskelin näin sunnuntain ratoksi.
