Tunturien paljakat
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.) herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa
Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi
Juhannusruusua (Rosa pimpinellifolia) on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alusta lähtien. Tämä tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve pensas tunnetaan kestävyydestään ja tuoksuvasta kukinnastaan. Jopa kaksi metriä korkeaksi kasvava juhannusruusu leviää nopeasti kasvattamalla runsaasti juurivesoja. Juhannusruusu on vaatimaton kasvualustan ravinteiden ja kosteuden suhteen. Kukinta on runsasta sekä auringossa että puolivarjossa. Etelä-Suomessa kukinta kestää pari viikkoa ja ajoittuu
Isoäitien ajoista kasvatettu akileija (Aquilegia) on viehko alkukesän perenna. Vanhemmilla lajikkeilla kukkien värit vaihtelevat kuvan kaunottaren hennosta vaaleanpunasta siniseen ja tummaan liilaan. Englanniksi akileijaa kutsutaan nimellä columbine, sillä ylösalaisin käännettynä kukan muoto muistuttaa yhteen kerääntynyttä kyyhkysparvea. Toinen nimi granny´s bonnet taas viittaa entisajan hattumuotiin. Siemeninä säilyneet akileijat voivat putkahtaa uudelleen esiin esimerkiksi maata muokattaessa. Kasvi
Ihana kielo (Convallaria majalis) on aloittanut kukintansa. Kauniit kukat ja huumaava tuoksu ovat luonteenomaisia tälle kansalliskukallemme. Kielon lehdet ovat ehytlaitaiset ja kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Kielon leveät silposuoniset lehdet ovat pareittain, ja niiden väliin kasvaa n. 20 cm korkea kaartuva kukkavana. Yhdessä kukkavanassa voi olla jopa 12 valkeaa kellomaista kukkaa.
Harvasta kasvista tai koristepuusta voi sanoa että se menestyy koko Suomessa, joka on tunnetusti vaihtelevien olosuhteiden ja hyvin äärimmäistenkin kasvuolosuhteiden maa. Eläessään vain 10-20cm korkeuteen suikertavasti kasvava tundrapaju selviää jopa Pohjois-Grönlannin ankarissa olosuhteissa. Noin metrin korkuiseen runkoon pikkupuuksi vartetettu tundrapaju Salix arctica ’Yalta’ (tunnetaan myös nimellä Salix anglorum ’Yalta’), nostaa kauneuden maanpinnan yläpuolelta ihailtavaksemme. Se
Pihlaja-angervo, tarkalleen ottaen viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on voimakaskasvuinen koristepensas joka levittäytyessään voi koitua ongelmaksi asti. Se leviää vauhdilla maavarsiensa avulla joten versoja saattaa pulpahdella pintaan milloin mistäkin ja siten sen hävittäminen voi olla puutarhasta hankalaa – etenkin jos se saa kasvaa ravinteikkaassa maassa. Oman taloni syrjällä, hyvin karulla paikalla lähes suoraan kallion päällä se on
Selailin uutta Pihakalenteria 2016/2017 katsoakseni, että mikäs juttu siellä olikaan vuoden kuudennelle eli juuri meneillään olevalle viikolle, mutta siis vuodelle 2017. Kalenterin vuosihan alkaa huhtikuusta 2016 ja jatkuu maaliskuulle 2017 saakka. Kyseisen viikon juttuni käsittelee katajaa ja sen koristeellisia ja monikäyttöisiä marjoja. Oheisena tekstistä pari lainausta: ”Aikoinaan metsästysreissuilla oli tapana laittaa katajanoksa avattuun ja suolistettuun
Viheralueiden vakiokasveihin lukeutuva lamoherukka (Ribes glandulosum) tuo räiskyvillä syyssävyillään eloa kaupungin väritykseen. Kuvien kasvit on istutettu korkeisiin betonisylintereihin, joiden reunoja pitkät, köynnösmäiset herukanvarret koristavat. Tavallisemmin maanpeittäjänä tunnettu kasvi toimii hyvin näinkin.
Istutin viime vuonna maahan ´Garden Girls´ -kanervia (Calluna), joita myydään yleensä syksyn kausikasveina. Toiveenani on saada niistä monivuotinen ilo puutarhaan. Hankin kanervat heti niiden tultua kauppoihin alkusyksyllä. Kastelin niitä hyvin istutuksen jälkeen ja myöhemminkin syksyllä, jotta ne saivat ikivihreille kasveille tärkeät vesivarastot täyteen kevättalvea varten. Hangen alta paljastuneista harmaantuneista pehkoista tuli leikkaamalla hyvän muotoisia ja
Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
