Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi.
Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa. Päivänkakkara on kärsinyt niittymäisten elinympäristöjen umpeenkasvusta.
Valkeaa terälehtikeveyttä ja auringonkeltainen keskus, sellainen on päivänkakkaran mykerökukinnon koostumus. Keskustaa värittävät kehräkukat ja valkoisia kutsutaan laitakukiksi.
Päivänkakkaran tieteellinen nimikin kuvastaa valoisaa kukkaa, sillä ’leukos’ tarkoittaa valkoista ja ’anthemos’ kukkaa.
Ruotsiksi päivänkakkara on prästkrage, papinkaulus, niin hohtavan valkeiksi on laitakukat koettu. Litteähkö keskusta ja sivuille osoittavat laitakukat voivat muistuttaa myös ennenvanhaista munkkien hiustyyliä tonsuuria, johon kuului ajeltu päälaki ja hiusrinkula.
Perhoset ja kukkakärpäset esimerkiksi löytävät tärkeää ravintoa päivänkakkarakasvustoista.
Lisää ihanista niittykasveista ja niityn ennallistamisesta voi lukea Niitty herää kukkimaan -artikkelistani viimeisimmässä Oma PIHA -lehdessä!
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Vähän, tai paljonkin, mietityttää, kuinka kaikki puutarhan kasvit pärjäävät, kun tuli tällainen ikijäätalvi. Sen aika näyttää, mutta sisällä on onneksi ihan mukavat oltavat. Ruostekukka kukki kauniisti marraskuussa, kun kannoin sen sisään lähestyvän talven alta. Se kukki vielä joulunakin. Vasta viime viikolla leikkasin sen kuivat kukkavarret ja lehdet pois, vaikka kukat olivat vielä kuivuneinakin ihanan oranssinkeltaisia.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Yrtit ja hyvä viini kuuluvat yhteen, joten on hauska idea perustaa yrttimaa viinitynnyriin. Tuoreet yrtit keittiön oven lähellä ovat ylellisyyttä ruoanlaittajalle ja myös ihanaa silmänruokaa. Yrttien lisäksi tynnyriin voi istuttaa ja kylvää syötäviä kukkia, esimerkiksi orvokkeja ja kehäkukkia. Yrttien taimet voidaan istuttaa ulos, kun pakkasyöt ovat ohi, yleensä kesäkuun alkupuolella. Toisaalta näin pieni viljelmä voidaan helposti suojatakin, jos lämpömittarin
