Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke IV

Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke, Kokkolasta Joensuuhun

  • Jospa se tästä lähtisi

    Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun alkupuolella, sitten ne peittyivät lumeen. Osa kukista oli jo avautunut hautautuakseen sitten lumeen. Niitä on pikku hiljaa paljastunut lumen sulaessa. Tässä on sama kukka kuin

  • Kultaneulasia

    Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumentulon jälkeenkin. Alas varistuaan ne muodostavat valoisan katteen puun alle. Keväällä uusien lehtikuusenneulasten sävy lukeutuu puutarhan raikkaimpiin vihreisiin. Lehtikuuset ovat nopeakasvuisia ja vanhemmiten järeitä puita. Kuvien

  • Punaista syksyä maantasalta alkaen

    Lamohietakirsikka (Prunus pumila var. ’Depressa’) on hieno maaruskan lähde, kun ajatellaan puutarhan syysvärien kerroksellisuutta. Sen sirot, punaruskaiset lehdet liekittävät aurinkoisia ja läpäisevämaaperäisiä kasvupaikkoja. Hietakirsikan versosto suikertaa yleensä noin metrin levyisellä alalla. Kate maanpinnalla jarruttaa nopeakasvuisempien rikkakasvien versomista sen lomassa. Hietakirsikan vuodenajoista voi nauttia vielä V-vyöhykkeellä. Keväällä lamohietakirsikan valkeat, runolliset tähtikukat edustavat hanamijuhlaa maan tasolta alkaen.

  • Höyhenpensas ruskaloistossa

    Uusimman lehden Idea pihalle -palstallani mainitun höyhenpensaan (Fothergilla major) syysväritarina jatkuu täällä blogissa. Höyhenpensas on metsäpuutarhatyylinen siro- ja hidaskasvuinen erikoisuus, jonka nimi viittaa kasvin pörhöisiin, kermanvärisiin ja tuoksuviin alkukesän kukkapalleroihin. Sympaattinen pensas kestää jopa V-vyöhykkeellä ja viihtyy hapahkossa maassa auringosta puolivarjoon. Höyhenpensaan syysväripalettiin kuuluvat sekä keltaiset että punaiset sävyt. Kuvissa tunnelmia siitä, miten upeaa punaista

  • Syksyn sävymaailmaa

    Syysvärien aika liikkuu parhaillaan maan eteläosienkin ylitse – joka seudulla omaa tahtiaan. On jälleen mielenkiintoista havainnoida kasvilajien ja -yksilöiden sävymaailmaa, syysvärittäjäkasveja kun voi olla laaja skaala tunnetuimpien värileimuajien lisäksi. Ylimmässä kuvassa varjohiippa (Epimedium), tuo kuivemmankin varjon mainio ja lehtevä maanpeittokasvi, on roosahkojen sulosävyjen kattama. Miellyttävän aromaattinen, monivuotinen yrtti-iiso eli anisiiso (Agastache foeniculum) hohtaa limenkellertävänä lyhtynä.

  • Maksaruohojen roosanpunaa

    Syysaurinko valaisee kookkaiden maksaruohojen laakeat kukinnot tunnelmallisesti. Lempeitä värinyansseja lisää se, että kukintojen roosansävyt vaihtelevat kukintavaiheen mukaan. Nämä korkeammat (~50 cm), mukavanmuotoisia pensaita muodostavat iso/komea/syysmaksaruohot (Sedum/Hylotelephium) lukeutuvat hyönteismyönteisiin myöhäänkukkijoihin. Kuivatakin kukintoja voi ja ympätä niitä syksyn leikkokukkakimppuihin. Lajikkeita ja kukintosävyjä on runsaasti, sillä näistä maksaruohoista kehkeytyi niittymäisten perennojen buumin myötä muotikasveja. ’Matrona’ -lajikkeen tummempi varsisto

  • Elokuinen marja-arvoitus

    Elokuinen puutarhavisakysymys: Minkä kasvin ovat nämä pirteän väriset marjat? Ja vastaus on: tuoksuköynnöskuusaman (Lonicera caprifolium), tuon nostalgisen tuoksukasvin, joka kukkii alkukesästä ihanin kermanvaalein kukinnoin. Marjat voivat koristaa köynnöstä vielä lehtienkin lakastuttua. Tuoksuköynnöskuusama viihtyy hyvässä puutarhamaassa, auringossa tai kevyessä varjossa. Köynnös on kuitenkin sitkeä ja saattaa kukoistaa vanhoillakin asuinsijoilla esimerkiksi happamammassa maaperässä. Tuoksuköynnöskuusama kiertyy luontaisesti tukea

  • Perhosten elokuu

    Loppukesällä tulevat kukkaan monet loistavat perhoskasvit, kuten keltakaunokki (Centaurea macrocephala). Nyt on liikkeellä paljon perhosia ja ne hyötyvät yltäkylläisestä mesibaarista. Kukinnan jälkeen tulevat siemenet ja monena talvena olen ihaillut tiklejä, jotka tulevat syömään siemeniä tästä ja muistakin ohdakkeen tyylisistä kasveista. Seuraava ihana keltainen on sitruunaperhonen. Harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) etu on pitkä kukinta-aika; uusia kukkia avautuu

  • Kuutamohortensian hohdetta

    Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’) puhkeaa kukkaan jo heinäkuussa. Runollisen osuvasti nimetyn kasvin kuunvalkeat kukinnot hohtavat runsaan lehdistön lomasta. Täydessä kukassa oleva kuutamohortensiapensas on herkällä tavalla hieno katseenvangitsija. Lisäksi se vehreyttää puutarhatilaa jopa yli parimetrisillä kasvustoillaan. Valkovihreä kokonaisvaikutelma on kuitenkin keveä ja japanilaistyyppinen. Pitsimäisten perhoskukintojen väri muuttuu syksymmällä punertavaksi, kuten myös tutulla, myöhemmin kukkivalla syyshortensialla. Lehtiin

  • Valoa päivänkakkaraniityltä

    Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi. Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa.

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä