
Jouluruusujen elämä jatkuu puutarhassa
Rakastettu joulunajan kukka, jouluruusu (Helleborus), ei ole kertakäyttöinen, vaan kukoistaa oikeanlaisen talvetuksen jälkeen puutarhassa tulevina vuosina.
Jouluruusu on herkkä puhtauden symboli ja rakastettu joulukukka. Puutarhurille merkitsee kevään alkua, kun sinnikkäät, usein jo syksyllä muodostuneet, nöyränä nuokkuvat nuput puskevat tietään lumen alta.
Kevätauringon sulattaessa lumenrippeet avautuu pihan katveeseen kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ilmestys. Kun kerran istuttaa jouluruusun, siitä tulee kuin huomaamatta tärkeä osa puutarhan vuodenkiertoa ja innolla odotettu kevään varhainen katseenvangitsija.
Mikäli olet saanut tai hankkinut vaaleajouluruusun (Helleborus niger) joulukukaksi, sitä kannattaa hoivata kevääseen asti, jolloin voit heti maan sulettua istuttaa taimen puutarhaan tulevien vuosien iloksi. Jos mahdollista, taimi on hyvä pitää talvikuukausien ajan huoneilmaa viileämmässä paikassa ja muistaa kastella tarpeen mukaan, kunnes ulosistuttamisen aika koittaa.
Jouluruusu pitää kalkitusta ja vettä läpäisevästä maasta, joka pysyy kuitenkin tasaisen kosteana. Tarhajouluruusut (Helleborus Orientalis-Ryhmän lajikkeet) ovat idänjouluruusun (H. orientalis) ja toisten jouluruusulajien risteymiä ja joskus hieman vaativampia ja arempia kuin perinteinen vaaleajouluruusu, mutta sitäkin näyttävämpiä. Komeaa kukintaa tarjoavat kerrannaiskukkaiset Double Ellen -tarhajouluruusut. Niitä on saatavissa valkoisen, tumman purppuran ja vanhan roosan sävyissä. Joka kevät on yhtä suuri jännityksen ja ilon aihe löytää syvänvihreiden, ainavihantien lehtien tyveltä punainen nuppu jos toinenkin.
Jouluruusuissa on upeita kukanvärivaihtoehtoja kauniista vaaleanpunaisista aina lähes mustanpuhuviin lajikkeisiin. Lajike HGC PINK FROST (H. × ericsmithii ) on keväisen kaunis myös jo hieman kuihduttuaan, kun verholehdet vaihtavat sävyä vaaleanpunaisesta vihertävään. Tämän risteymän sukupuussa on vaaleaajouluruusua sekä mm. korsikanjouluruusua.
Arahko, mutta kokeilemisen arvoinen korsikanjouluruusu (H. argutifolius) on vaaleanvihreäkukkainen luonnonlaji. Sitä kutsutaan myös nimellä holly-leaved hellebore, sillä sen kauniit, terävän sahalaitaiset ja vahamaiset lehdet muistuttavat hieman orjanlaakeria (Ilex, engl. holly). Lehdet ovatkin iso osa kasvin viehätystä. Korsikanjouluruusu kasvaa menestyessään jopa metrin korkuiseksi hyvin läpäisevässä maassa ja suojaisalla paikalla, auringossa tai puolivarjossa.
Suomen oloissa niin ikään aranpuoleinen haisujouluruusu (H. foetidus) kasvattaa vihertävät kukkaryppäät pitkien, hieman alle metrin korkuisten kukkavanojen päihin. Punajouluruusu (H. purpurascens) on kohtalaisen kestävä luonnonlaji itäisestä Keski-Euroopasta.
Jouluruusu talvehtii parhaiten runsaslumisena talvena, ja kestävimmät lajikkeet menestyvät ainakin IV-vyöhykkeellä. Taimelle on hyvä asettaa kuivia lehtiä tai havuja suojaksi, jotta nuput saavat syksyllä hyvän alun. Jouluruusu ei pidä siirtelystä, mutta suuren taimen voi jakaa lohkaisemalla siitä varovasti palan kukinnan jälkeen. Tarkkaile myös kasvin lähiympäristöä pienten siementaimien varalta.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.