Kätevä apupöytä syntyy laudan ja riman pätkillä. Hyllyillä on tilaa ruukuille ja siemenpusseille, koukuissa roikkuvat työkalut. Kun tason nostaa ylös, kaappi sulkee sisäänsä tilpehöörit ja siistiä etupuolta somistavat yrtit ruukuissaan.
Olen nähnyt tulppaanipuita kasvitieteellisissä puutarhoissa eri puolilla Eurooppaa, mutten koskaan kukassa. Joten kun nyt äkkäsin vehreän puun ja sen kookkaiden lehtien keskellä kellanvihreät oranssiraitaiset tulppaania tai liljaa muistuttavat kuppimaiset kukat, olin suorastaan liekeissä. Miten upea tulppaanipuu onkaan! Kotoisin tulppaanipuu, tai liljapuu, on Pohjois-Amerikan itäosasta ja Itä-Aasiasta. Meillä Suomessa sitä voi kasvattaa eksoottisena pensaana, isoksi puuksi
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Mahtavan aurinkoinen pääsiäisviikonloppu on edessä ja ilmoilla on lupaavia kevään merkkejä, lämpötilan kohotessa reippaasti plussalle. Tänään virittäydyin tunnelmaan risutöiden parissa. Luonnonmateriaalit sopivat kevään juhlaan niin kasvihuoneessa kuin kattauksessa. Rautalangan kanssa risut taipuvat moneksi. Kranssipohjien askartelua siis riittää pääsiäisen pyhiksi. Täytyy tehdä niitä heti kerralla koko vuoden tarpeiksi. Tunnustan olevani aloittelija risutöissä, joten jälki ei ole
Poimitaanpa näiltä erikoisen sahaavan keväänsaapumisen aikana tehdyiltä kasvikävelyiltä vielä blogiin eräs mukava maanpeittokasvi, nimittäin seppelvarpu (Stephanandra incisa ’Crispa’/Neillia incisa). Väistyvän talven sulavaiheissakin matalat seppelvarputiheiköt ovat olleet mielikuvituksellista katseltavaa. Yksityiskohtia huomioivin silmin nähtyinä nämä hieman tappuraiset tiheiköt voisivat vaikuttaa pesäpaikoilta tai pienoismaisemilta. Seppelvarvun kaarevana lamoava varsisto kurottuu laajalle ja juurehtii vähitellen nivelkohdistaan. Pikkupensaan lepokautinen väritys korostuu
Kivipuisto Tiedekeskus Heurekan etupihalla Vantaalla on kiintoisa käyntikohde. Luonnonkivet ovat maisemassa ”sesongissa” ympäri vuoden, sillä niistä välittyvät, vaikkapa väritykseen perustuvat vaikutelmat elävät säidenkin mukaan. Kuuran kaltainen talvi-ilmiö voi esimerkiksi muuttaa kiven pinnan uudenlaiseksi. Kiven läsnäolo rauhoittaa, juurruttaa ja herättää kunnioitusta luonnon kauaskantoisia aikaskaaloja kohtaan. Nyt kun korkeimmat lumikinokset ovat painuneet, tulevat puiston maanmyötäisemmätkin kivet esiin.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä!
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun alkupuolella, sitten ne peittyivät lumeen. Osa kukista oli jo avautunut hautautuakseen sitten lumeen. Niitä on pikku hiljaa paljastunut lumen sulaessa. Tässä on sama kukka kuin
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: niin puu- kuin kuihtuneet ruohovartisetkin kantavat kanelisen punaruskeita sekä kellertävän ja beessin kauhtuneita sävyjä. Maanläheistä väriviehätystä löytyy myös viime syksyn lehdistä. Puunrungot jäkälätäplineen ovat hyvää
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten aikana talvehtimaan meillä Suomessa niin, että sen voi jo monin paikoin lukea talven vakiolintuihin. Rastaat kiiruhtelevat maan lähellä, mielellään pensaiden katveessa, etsimässä lumen pinnalta muun
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät juoda, joten lannoittaminen täytyy hoitaa erikseen). Kirjoja on hyllyissä ja pinoissa, sillä kaikki eivät mahdu hyllyyn. Osa toimii oikeastaan ihan kätevinä kukkapylväinä. Löytyykö lukijoista muitakin,
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar man så i februari så det börjar vara dags att beställa frön. Odlarsjälen ser en möjlighet i varje litet frö. I väntan på februari och
