Helmikuinen retki Naganon vuoristoon vie lumen maahan, missä talvet ovat pitkät ja runsaslumiset. Kotipihoilla talveen varaudutaan suojaamalla pensaat ja taidokkaasti leikatut puut.
Togakushin päätemppelille johtaa satoja vuosia vanhojen sugipuiden reunustama polku.
Sulavalinjainen luotijuna työntyy ulos Tokion rautatieaseman uumenista, liukuu ensin hitaasti pilvenpiirtäjien lomassa ja ottaa sitten vauhtia. Talot ympärillä madaltuvat, leveän joen paljailla penkoilla ihmiset ovat aamukävelyllä, toiset pelaavat jalkapalloa. Aurinko paistaa, ilma on helmikuisen kirpeä. Vähitellen miljoonakaupunki jää taakse. Nyt junan ikkunasta näkyy peltoja ja harjakattoisia omakotitaloja. Toisella puolella erottuu lumipeitteinen vuorijono, toisella kohoaa majesteettinen Fujivuori.
Taidokkaasti leikattujen pihamäntyjen ympärille asetetaan bambu- ja puutukia. Rakennelman voi jättää ylhäältä avoimeksi, jos puun muoto vaatii niin.
Puolitoista tuntia vilahtaa maisemia katsellessa. Perillä Naganossa maata peittää hienoinen lumihuntu, ilma on selvästi kylmempi kuin Tokiossa. Hengitys huuruaa, on vedettävä ylle aiemmin tarpeeton villapaita. Katetussa asemarakennuksessa julisteet muistuttavat vuoden 1998 talviolympialaisista, niiden edessä on kukkanäyttely. Siirrymme lämpimään sisätilaan odottelemaan isäntäpariskuntaamme. Hetken päästä Atsuro ja Mariko astuvatkin sisään toppatakeissa ja talvisaappaissa. Matkatavarat heitetään vanhan maasturin takaosaan ja otetaan suunta kohti vuoria.
Tieltä näkyy leikattujen pihapuiden lumisuojia. Isompia, vapaasti kasvavia puita ei suojata.
Lumen maassa
Mitä ylemmäs noustaan, sitä enemmän näkyy lunta. Ensin se peittää kevyesti rinteiden omenatarhoja, sitten sitä alkaa olla yhä korkeampina valleina tien molemmin puolin. Auton ikkunasta avautuu näkymä Naganon ja Niigatan jylhille vuorille. Olemme saapuneet lumen maahan, yukiguni. Sillä nimellä tunnetaan eteläiseltä Honshūlta aina Hokkaidōlle asti ulottuva runsasluminen vyöhyke. Siinä Siperian kylmät ja kuivat tuulet kohtaavat Japanin länsirannikon lämpimän ilmamassan, mikä aiheuttaa runsaita lumisateita.
Lumesta pilkottaa matalia japaninsasabambuja, joita kutsutaan karhusasaksi.
Kääntyessämme Togakushin shintopyhäkköalueelle ovat lumivallit tien reunoilla jo parimetriset. Ennen nykyisten teiden rakentamista alue oli vaikeasti lähestyttävä ja tarjosi erakkomunkeille rauhaisan paikan vetäytyä maallisesta maailmasta. Vanhan tarun mukaan pyhäkkö syntyi, kun veljensä kanssa riidellyt auringonjumalatar Amaterasu sulkeutui Kyūshūlla luolaan kivisen oven taakse ja pimensi samalla koko saarivaltion. Kun muut jumalat houkuttelivat Amaterasua ulos, hän potkaisi oven auki lennättäen sen aina Naganoon saakka, jonne syntyi kätketyn oven eli Togakushin pyhäkkö.
Nykyään alue tunnetaan lisäksi luontopoluistaan, joihin kuuluu myös erityinen metsän kasveihin perehdyttävä kasvitieteellinen polku. Nyt kasvillisuus uinuu kuitenkin lumen alla ja pääpolulta poikkeaminen vaatisi lumikengät tai sukset. Vilkaistuaan kaupunkikenkiämme Atsuro nostaa takaluukusta kaksi paria saappaita ja kehottaa vaihtamaan. Saappaat tulevatkin tarpeeseen.
Puisen torii-portin läpi käydään pyhälle alueelle. Auratulta pääpolulta poiketessa tulevat sukset tai lumikengät tarpeeseen.
Japaninkoivuja ja vuoriviinirypäleitä
Aurattu kävelytie johtaa puisen torii-portin läpi, valtavat luminietokset kimaltelevat auringossa. Puuhun kiinnitetty kyltti varoittaa karhuista. Otan lunta käteeni. Se on erilaista kuin meillä: kevyttä kädessä, mutta ei pakkaslunta, ei kuitenkaan nuoskaluntakaan, vaan kuin hattaraa, joka kädessä puristuu pieneksi ja tiukaksi palloksi. Nyt ymmärrän paremmin myös ne yksityiskohtaiset lumiveistokset, joista Japani on tunnettu, sillä kyllä tätä veistää voisi. Yhtä kylmä ei ole kuin meillä, nytkin sää on nollan paikkeilla, ja alimmillaan lämpötilat laskevat -10 asteeseen. Kirkkaat vuoripurot eivät jäädy, vaan virtaavat osittain lumen alle jääneinä.
Kirkkaat vuoripurot eivät jäädy vaan virtaavat lumen keskellä.
Lehdettömät puut kaartuvat mustina siluetteina päittemme ylle, havupuut kohoavat piikkisuorina. Niiden keskellä loistaa vitivalkoisena ja kapoisena japaninkoivu (Betula platyphylla var. japonica), jonka silkkimäistä runkoa tekee mieli silittää, mutta se on liian kaukana upottavan lumen keskellä. Naganosta kotoisin olevan Mariko arvelee puita pitkin kiipeävien lehdettömien köynnösten olevan vuoriviinirypäleitä, yamabudō, joka meillä tunnetaan ruosteviininä (Vitis coignetiae). Lumen keskeltä pilkottaa puolestaan karhusasaksi kutsuttuja japaninsasabambuja (Sasa veitchii). Kuten moni metsäisten vuorten kasvi, sekin on vanha lääkekasvi.
Olemme päässeet muhkealle olkikattoiselle Zuishinmon-portille, jota vartioivat myyttiset luminuttuiset leijonakoirapatsaat. Portilta avautuu jättimäisten sugipuiden (Cryptomeria) reunustama polku, joka johtaisi päätemppelille. Näky on vaikuttava. Tässä kohtaa kuitenkin luovutamme, tarpominen lumisilla poluilla on sen verran uuvuttavaa. Atsuro havainnollistaa sugipuiden todellisen koon kirmaamalla polkua eteenpäin. Tuuli tarttuu kevyeen lumeen, joka leijailee timanttipölynä maahan.
Nagano tunnetaan omenoista. Puut pidetään pienillä omenatarhoilla matalina ja talvella runkojen alaosat saatetaan suojata olkimatoilla.
Monenlaisia lumisuojia
Seuraavana aamuna sataa lunta. Pulleita lumihiutaleita tulee oikein urakalla. Istumme Atsuron ja Marikon luona aamiaisella, kun rysähtää. Lumi putoaa katolta suoraan ikkunoiden eteen ja nyt ymmärrän, miksi talojen alaikkunoiden eteen on kiinnitetty suojalaudat. Vielä muutama rysähdys, eikä ikkunoista enää näkisi ulos.
Kotipihoilla näkyy monenlaisia lumisuojauksia. Nandinan ympärille on laitettu tukikepit tiipiin muotoon, kun taas muhkeampi lehdetön pensas on sidottu suppuun naruilla. Lehdettömien puiden yläoksat voidaan sitoa yhteen, jolloin ne eivät pääse taipumaan lumen painon alla.
Edellisenä päivänä ihailemani pihakasvien lumisuojat saavat nekin selityksensä. Ne ovat järeää tekoa ja kotikutoisia, aivan toista maata kuin kuuluisien japanilaispuutarhojen taidokkaat yukitsuri-suojat kallisarvoisten mäntyjen ja herkkien kasvien yllä. Alhaalla kaupungissa ja alueilla, missä lunta sataa vain vähän, puutarhakasvien lumisuojat ovat pääasiassa talvikoristeita, kun taas lumisilla alueilla suojat tehdään käytännön tarpeisiin. Suojat asetetaan paikoilleen jo syksyllä, nyt osa niistä näkyy juuri ja juuri kinosten yläpuolella. Suojaustapaan vaikuttaa sekin, halutaanko kasvia suojata kylmyydeltä vai oksille kerääntyvältä tai ympärille pakkautuvalta lumelta.
Alaikkunat suojataan laudoin katolta putoavalta ja ikkunoiden eteen pakkautuvalta lumelta.
Hyppäämme jälleen autoon, ja lähden tutkimaan lumisuojia tarkemmin. Tyypillisimmillään puut, kuten musta- ja punamännyt (Pinus thunbergii, P. densiflora) ja pilvimäisiksi leikatut japaninpodokarpuspuut (Podocarpus macrophyllus), on suojattu tiipiin muotoon asetetuilla tukevilla puu- ja bambutuilla. Muodostelma on kiinnitetty yläpäästä paksulla narulla ja tuettu myös keskivaiheilla naruin. Näin lumi ei pääse kerääntymään oksille ja katkomaan niitä. Vastaavasti lehdettömien puiden yläoksat on sidottu narulla yhteen lumikuorman alla taipumisen estämiseksi.
Matalien pensaidenkin ympärille voi asettaa tukipuut tiipiiksi tai sitoa pensaat yksinkertaisesti narulla tiukasti suppuun, jolloin lumi ei pääse painamaan herkkiä oksia. Pensaan muodosta riippuen lisätueksi voi asettaa yhden tai useamman tukipuun tai -bambun. Ruusut (Rosa) on suojattu tällä tavoin, hortensioiden (Hydrangea) suojana näkyy tiipiityyliä. Pitkien ja honteloiden nandinoiden (Nandina domestica) varret on kiedottu narulla tiukasti yhteen ja toisinaan suojaksi on laitettu myös muovipleksiä. Perinteisempi materiaali olisi olkimatto.
Lumen peittämän ainavihannan pensaan vieressä olevat ruusut on sidottu narulla suppuun ja tuettu kepein.
Takaisin Tokioon
Retkemme on tullut päätökseen. Mariko lähtee töihin hevosia hoitamaan, Atsuro suuntaa lumilautoineen läheisille rinteille. Hyppäämme paikallisjunaan, joka lähtee puksuttamaan alas kaupunkiin. Nietokset jäävät taakse, peltomaisemia peittää enää kevyt lumivaippa, siellä täällä näkyy bamburakennelmia pihakasvien suojana. Kohta lumesta muistuttavat enää auringossa sulavat jäänteet katujen varsilla.
Luotijuna odottaa asemalla, puolentoista tunnin päästä olemme jälleen Tokion rautatieaseman ja metroverkoston vilinässä. Lumen maa on enää kaukainen muisto. Villapaitaa ei tarvita, kaupunkikengät sopivat asvaltoiduille kaduille. Lähikaduilla kukkivat aaloet ja rahapuut, ja kausi-istutuksissa suositaan orvokkeja, jotka saattavat saada korkeintaan kevyen lumihunnun.
Lumisilla vuorialueilla talot ovat harjakattoisia ja maastoautot käytännöllisiä.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tutustu Oma PIHA -lehteen
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Otsikkoon viitaten meiltä voisi aluksi kertoa sen, että metsäkauris kävi pihallamme maistelemassa aivan tien vieressä pieniä, mutta hyvään kasvun alkuun päässeitä japaninmarjakuusia. Sitten se jatkoi rauhallista kävelyään asfalttitietä pitkin kohti Lappohjan omakotialuetta. Niin, sieltä löytyykin pihoilta paljon enemmän syötävää. Viime syksynä pihlajissa oksat roikkuivat hyvästä marjasadosta. Koko pitkän syksyn odotin, että tilhet olisivat ilmestyneet herkuttelemaan
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
Amaryllis on myös yksi joulun tähdenmuotoisista klassikkokukista. Sen komeat torvikukat hehkuvat useimmin joulunpunaista tunnelmaa. Valkeista amarylliksistä voi yhdistellä vaikka jouluruusujen kanssa lumisenherkkiä istutuksia. Vaaleanpunasävyiset taas muistuttavat perhosia talven keskellä. Amaryllikset ovat oikeastaan nimeltään ritarinkukkia (Hippeastrum). Niiden latinankielinen nimi viittaa ’ritarin tähteen’ tai ’hevosmiehen tähteen’. Joulunajan amaryllikset voi hankkia kauppojen vuosi vuodelta laajemmista valikoimista. Mahdollisimman nupullisena
Sävykkäässä helsinkiläisistutuksessa kukkii oranssinpunertavia japaninkelloja, ja etualaa kirjavoittaa valkovihreälehtinen maahumala. Japaninkellon nuput aukeavat keltaisina, mikä tuo lisävaihtelua istutuksen ilmeeseen. Japaninkello ja maahumala ovat kestäviä kasveja kesän ruukkuistutuksiin. Japaninkello jatkaa kukkimista ilman vanhojen kukkien nyppimistäkin. Maahumalan voi istuttaa myös amppeliin, sen verran reipas kasvamaan se on.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
