Pihatarinat

10.01.2025

Suomen Paras Piha 2023 – Hortensioiden ja havujen juhlaa

Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Sari Toikkanen

Elokuu on Marjatta ja Matti Tuomisen puutarhassa juhlakuukausi. Silloin hortensiat, jotka ovat koko kesän näyttäneet tavallisilta vihreiltä pensailta, puhkeavat loistoon. 

– Ne ovat hienoja. Kun tulee syyspimeä, ne hohtavat valkoisina, Marjatta Tuominen sanoo. 

Hänen lempipensaitaan ovat muhkeakukintoiset pallohortensiat. Ne johdattavat jo sisääntulotiellä kulkua yhdessä tuijarivistön ja alla kaartuvien seppelvarpujen kanssa. Täyteläiset pallokukinnot kehystävät myös talon sisäänkäyntiä. Marjatta kertoo, että hän leikkaa varret joka kevät läheltä maanrajaa. Sillä tavalla uudet versot kasvavat vauhdilla ja kukinnot pyöristyvät mahdollisimman kookkaiksi. Suuri koko ei kuitenkaan ole vain hyvä asia. 

– Sateessa isot kukinnot saattavat kaatua tai katketa. Pensaiden sisällä on raudoitusverkoista rakennettu kehikko, mutta sekään ei näemmä aina auta, Marjatta sanoo harmitellen edellisyönä riehunutta myrskytuulta. 

Marjatta saksii osan pallohortensioista maltillisemmin. Ne eivät kasva paraatipaikalla, joten ei haittaa, vaikka kukinnot jäävät pienemmiksi, ainakin ne pysyvät pystyssä ilman tukemista. Myös syyshortensiat Marjatta leikkaa typistellen. Sen sijaan edellisiä hieman aikaisemmin värittyvät, kukinnoiltaan pitsimäiset mustilan- ja kuutamohortensia eivät kaipaa juuri mitään hoitoa. Yhtä helppo on kiven päälle kipuava köynnöshortensia. 

– Se on tosi hidas lähtemään kasvuun, mutta sitten kun se lähtee, sille ei tarvitse tehdä mitään. 

Puolet puutarhasta valkoista 

Marjatta Tuominen on mieltynyt valkoisiin kukkiin. 

– Joskus ajattelin, että tekisin puutarhasta kokonaan valkoisen, mutta se olisi jo vähän liikaa. 

Marjatta kertoo ratkaisseensa asian niin, että Kuoreveden rantaa myötäilevän puutarhan toinen puoli on valkoisten kukkien valtakuntaa ja toinen puoli saa kylpeä väreissä. Talon terassi on hillitymmällä puolella, joten ruukuista ryöppyää lumihiutaletta, poutapilveä ja valkokukkaista mustasilmäsusannaa. Terassin ulkokaiteella on puolestaan jono istutuslaatikoita, joissa vuorottelevat valkoiset kesädaaliat ja vihreää voimaa uhkuvat, kähärälehtiset persiljat. 

Pihalla kukkivat hortensioiden lisäksi vuorollaan lumipalloheidet, lumimarjat, jasmikkeet, kirjokanukat ja valkokukkaiset pensashanhikit. Perennat on niin ikään valikoitu väri mielessä. Esimerkiksi sinikämmenestä (Glaucidium palmatum) löytyi valkokukkainen lajike. Kuunliljoista, joita Marjatta halusi varjon penkkiin, hän saattaa leikata pois kukkavarret sinertävine kukkineen. Valkoisen vastapainoksi pihalla kasvaa runsaasti havuja: tuijia, kartiovalkokuusia, tuivioita, hemlokki, pesä- ja siilikuusia sekä riippalehtikuusi. 

Valko-vihreää tyylikkyyttä ihailtuaan voi istahtaa kiinanlaikkuköynnösten suojaan. Penkki ja pöytä eivät ole tavallisimmasta päästä. Marjatta on latonut ne lasipulloista! Pullot pysyvät paikallaan sementtiin valettuna ja ovat kestäneet talvipakkaset moitteettomasti. Ennen pihakierroksen jatkamista pitää vielä ihmetellä betonista askellaattaa. 

– Paikallislehdessä oli juttu isolehtisestä raparperista. Mittasin oman ja se oli suurempi. Valoin sen tähän, Marjatta sanoo nauraen. 

Värikkäitä huoneita 

Puutarhan värikkäämmällä puolella ilotellaan kunnolla. Siellä osa hortensioistakin kannattelee vaaleanpunaisia kukkapalloja, laaja perennamaa houkuttelee perhosia ja kylvökukat kilpailevat kimppujen sitojan huomiosta. Kasvihuoneessa värittyvät tomaatit, luumupuut ja viiniköynnös 'Zilga' kypsyttävät tummia hedelmiään. Vaikka pihaan mahtuu monenmoista, kaikki kasvit ja rakenteet ovat omilla alueillaan, kuin omissa huoneissaan. 

Nuotiopaikka sijaitsee lähellä rantaa rautatieomenapuun kainalossa hortensiat ja ruusut selkänojanaan. Se on ”sisustettu” rouheaan tyyliin kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Tasona toimii ruostunut hella ja koristeen virkaa täyttää vanha viljamakasiinin ovi avainnippuineen kaikkineen. Tulipaikalla voi tuijottaa tulen loimotusta, mutta myös veden välkettä. Sitä varten Marjatta leikkaa rannassa kasvavia 'Brabant'-tuijia, jotka muuten yltäisivät näköesteiksi. Hän ajoittaa leikkaamisen marraskuulle, jolloin oksat voidaan hyödyntää havupalloissa ja -kransseissa. Veden tuntumassa sijaitsee myös yhdistetty palju-, oleskelu- ja grillausalue. Nykytyylisenä se on kuitenkin erillään tulipaikasta. 

Itämaista sopukkaa ei ensin huomaa, vaikka sekin on rannalla. Sinne kuljetaan villiviiniportin alta. Pienestä koosta huolimatta siellä on monia japanilaisen puutarhan elementtejä: kiviasetelmia, lankkusilta, kivipuro, yksitellen istutettuja havuja ja minikuunliljoja sekä niiden ylle rehevine lehtineen kohoava amerikanjalopähkinä. Näkymää voisi ihailla istuen, mutta viereiset tuolit ovat vain katsomista varten. Niiden jäkälöityminen on vienyt vuosia. 

Kun luulee jo nähneensä kaiken, Marjatta yllättää. 

– On vielä yksi paikka. Sanon sitä minun salaiseksi puutarhaksi, hän toteaa ja neuvoo pujahtamaan tuijien verhoamasta aukosta sisään. 

Lehtevien havujen takaa paljastuu tila, jonne voi unohtua istuskelemaan. Puu ojentelee omenoitaan syötäväksi ja aronia marjojaan maisteltavaksi. Niiden katveessa voi tutkia, kuinka hieman erikoisemmat kasvit ovat kasvaneet. Suojaisa soppi tarjoaa magnolialle, katsuralle, peruukkipensaalle, lumikille ja puksipuulle otollisen kasvupaikan. 

Ideat loksahtavat paikalleen 

Tuomisten tullessa aikoinaan järvenrantatontille se kasvoi metsää. Puita tuli kaadettavaksi sitä mukaa kuin pihaa myllättiin. Ensin tontin toiselle laidalle rakennettiin vesiputket ja sitten toiselle laidalle viemäröinti. 

– Jäätiin kuin nalli kalliolle, Marjatta kuvailee pihaa ennen istutuksia. 

Tuomiset alkoivat rakentaa rantaan loivasti laskeutuvaa tonttia alue kerrallaan. Syntyi laajoja kohopenkkejä, kun savimaan päälle kasattiin ostomultaa. Osa kuusien kannoista sai jäädä sijoilleen ja peittyä mullan alle. Mullan lisäksi pihalle ajettiin kiviä, joilla Tuomiset rajasivat kunkin alueen. Vielä ennen istuttamista kasvualustaa voimistettiin läheisen hevostallin antimilla. 

Marjatta Tuominen kertoo, että hän mielellään vain suunnittelisi ja tekisi uutta. Hän tosin pysähtyy miettimään, voiko edes käyttää sanaa suunnitella, sillä ”ideat vain yhtäkkiä loksahtavat paikalleen”. Joka tapauksessa sitä mukaa kuin uutta syntyy, lisääntyy myös hoidettava. Matti, joka sanojensa mukaan erottaa vain ruiskukan ja apilan toisistaan, huolehtii nurmikon leikkaamisesta. Muuten puutarha on pitkälti Marjatan hoidossa. Hän nauraa tekevänsä ajatuksissaan aina paljon enemmän kuin sitten lopulta ehtii ja jaksaa. Mutta kun välillä istahtaa tai sitoo kimpun kylään viemiseksi, niin sitten on taas virtaa vaikka kitkeä vuohenputkia. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy