Eteläisimmänkin Suomen ruska on hiljalleen hiipumassa. Tilastojen mukaan ruskahuippu on täällä useinmiten lokakuun alkupuolella, mikä pitää paikkansa tänäkin syksynä. Vielä hetki sitten kirkasvärisinä loistaneet vaahteran ja muidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat ruskistumaan päin. Lapissa ruska on yleensä parhaimmillaan jo syyskuun toisella viikolla, missä varsinkin tunturikoivu ja maaruska saa näyttämään maiseman aivan epätodellisen värikkäältä. Ruska syntyy, kun ilmojen kylmeneminen ja päivien lyheneminen lopettaa yhteyttämisen ja hajottaa lehtivihreän, jolloin muut väriaineet lehdessä pääsevät esiin. Kylmät säät eivät siis varsinaisesti vaikuta ruskan muodostumiseen, sen sijaan pakkaset saavat jo kellastuneet lehdet irtoamaan helposti.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Upean punaiset villiviininversot laskeutuvat keveästi päiväkävelyllä nähdyltä kivimuurilta. Tutummatkin puutarhakasvit ovat taas näihin aikoihin räiskähtäneet täyteen syysväritykseensä. Villiviiniverhon lämmintä värivaikutelmaa elävöittävät lehdistön lomasta pilkistävät oranssin ja vihreän sävyt. Villiviinistä saa myös oivan maanpeittokasvin, kun sen antaa kiemurrella vapaasti maata pitkin. Se pärjää varjoisallakin pihalla, mutta toisaalta loisteliain syysväritys syntyy aurinkoisella paikalla. Kesällä maanpeittovilliviini tuo puutarhaan tuuheaa ja
Maanantaipäivä (19.10.) oli pilvinen ja tyyni, mutta kovasti usvainen. Muutaman tunnin retkelläni Hankoniemellä keskityin etsimään kuvauskohteikseni värikkäitä ruskalehtiä ynnä muuta vastaavaa, koska usva häiritsi pahasti kauempia kohteita. Tietysti joskus usvakin tekee maisemasta todella kuvauksellisen. Skogbyn ruukkialueella tie kulkee Aholan talon pihapiirin läpi. Pihan laidalla kohoaa korkeuksiin mahtava lehtikuusi, jonka latvasta eräällä kierroksellani maisemaa katseli harmaapäätikka.
Vuodenaikaiset värikävelyt ovat hauska tapa olla kartalla lähiympäristön muutoksista. Teemaväri voi olla vaikkapa punainen ja havaintokysymys, missä kaikissa muodoissa sitä kävellessä tai puutarhaa kiertäessä kohtaa. Talvella luonnon punaiset yksityiskohdat olivat harvemmassa, mutta löytyi niitä silloinkin, kuten täältä voi lukea: https://omapiha.info/arkistot/80315 Nyt lokakuun koitettua on etelässäkin enenevä kasvijoukko ruskaantumassa. On mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi tietyt vaahterayksilöt aloittavat
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
Nyt poimitaan kurtturuusun kiulukoita ja peitetään tatarkasvustoja. Vieraslajiasetus teettää torjuntatöitä monella kotipihalla.
Puutarha on helppohoitoisin, kun se täytetään kasveilla, jotka kasvavat rehevästi, peittävät maan ja tulevat samalla toimeen toistensa kanssa. Mitä tehdä, jos sattuu pitämään myös hennoista ja pienistä kasveista?
Kenties maailman yleisimmät rikkakasvit ovat yllättäen ravintokasveja. Juolavehnän juuria voi jopa jauhaa ja käyttää leipätaikinaan.
Kuningaslilja. On ihmeellistä, että luonnossa kasvaa näin upea kasvi. Villiä kuningasliljaa on löydettävissä vain yhdestä paikasta maailmassa, Kiinan Sichuanista Min-joen rotkomaisesta laaksosta.
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
