Musiikkitalon edustalla Helsingissä on kesän ajan kukkinut komea yksivuotisten kasvien kattaus. Joukkoon on istutettu muun muassa koristeheiniä, daalioita, salvioita ja revonhäntiä. Vahvat värit takaavat, ettei kokonaisuus katoa Kansalaistorin avaruuteen. Ja väri-ilottelua riittää vielä tähänkin aikaan syksyä.
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Vielä löytyi muutama kukkiva kukka puutarhasta. Orvokit ovat ihanan sitkeitä, eivät välitä pikkupakkasistakaan. Myös karppaattienkellot kukkivat yhä, samoin pensashanhikilla on hyvin pitkä kukintakausi. Kauniita syksyn värejä on vielä löydettävissä, mutta eilen sitten tuli ensilumi. Vielä on maa valkeana, saa nähdä sulaako lumi viikonloppuna.
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta
Hakoneheinä (Hakonechloa macra) on monen vuodenajan kasvi. Kesällä se on vehreä, pientä bambua muistuttava pensas. Syksyllä keltaisen sävyt sytyttävät pörheän heinätuppaan uuteen loistoon. Talven tullen okranvärisiksi kuivuneet lehdet ja lehtien lomasta pilkistävät kukinnot koristavat heinää. Hakoneheinä kasvaa mukavaa vauhtia kunnollisessa puutarhamaassa, mielellään katveisessa paikassa, johon vesi ei jää seisomaan talveksi. Se vie ajatukset japanilaisiin puutarhoihin ja sopii hyvin
