Hakoneheinä (Hakonechloa macra) on monen vuodenajan kasvi. Kesällä se on vehreä, pientä bambua muistuttava pensas. Syksyllä keltaisen sävyt sytyttävät pörheän heinätuppaan uuteen loistoon. Talven tullen okranvärisiksi kuivuneet lehdet ja lehtien lomasta pilkistävät kukinnot koristavat heinää.
Hakoneheinä kasvaa mukavaa vauhtia kunnollisessa puutarhamaassa, mielellään katveisessa paikassa, johon vesi ei jää seisomaan talveksi. Se vie ajatukset japanilaisiin puutarhoihin ja sopii hyvin esimerkiksi vesiaiheiden yhteyteen. Keltalehtinen ´Aureola´ -lajike valaisee puutarhan läpi kesän. Kaunismuotoinen hakoneheinä sopii yksittäiskasviksi vaikkapa perennojen joukkoon ja myös suuremmaksi heinämereksi istutettavaksi.
Kirjoitan tekstejä kasvien maailmasta, puutarhastani Hangon saaristossa ja vuodenaikojen inspiroimia juttuja koti- ja ulkomailta. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Viheralueiden vakiokasveihin lukeutuva lamoherukka (Ribes glandulosum) tuo räiskyvillä syyssävyillään eloa kaupungin väritykseen. Kuvien kasvit on istutettu korkeisiin betonisylintereihin, joiden reunoja pitkät, köynnösmäiset herukanvarret koristavat. Tavallisemmin maanpeittäjänä tunnettu kasvi toimii hyvin näinkin.
Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta
Kävin eilisaamuna Hangon kaupungin puistolammella, missä vedenpinnan peittää pian lumpeet upeine kukkineen. Tunnin kestäneen käyntini aikana välillä paistoi aurinko, ja sitten hetkessä taivaan peittivät tummat pilvet, joista ropsahtaneita sadekuuroja pinkaisin pakoon suurten puiden katveeseen. Kovin on epävakaista ja koleaa tämä juhannusviikon sää. Kiertäessäni lampea sain säästä huolimatta jotakin kuvattuakin, niin kasveja kuin lintujakin.
