Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
On kiinnostavaa katsella, mitä narsisseja Suomessa kasvaa vanhastaan. Vanhaa perua olevat narsissilajikkeet ovat valtaosin lähtöisin joko Englannista tai Hollannista, jotka olivat sata vuotta sitten narsissinjalostuksen ja -kaupan keskuksia. Suurempia määriä narsisseja on tuotu Suomeen kauppapuutarhoille, jotka ovat hyötäneet sipulit keväällä leikkokukiksi. Samat sipulit ovat sittemmin päätyneet usein kotipihoille, mikä selittää tiettyjen narsissilajikkeiden yleisyyden Suomessa.
Vanhoilta tonteilta, joilta rakennukset ovat jo hävinneet, voi löytyä ainakin narsissien lehtituppaita. Täyttömaa-alueilla, meluvalleissa ja tienvierissä saattaa nähdä kukkivia narsisseja. Iäkkäillä omakotialueilla ja siirtolapuutarhoissa kasvaa kaikenlaista. Jos haluaa kaivaa löytönarsissin itselleen asumattomalta paikalta, on periaatteessa kysyttävä maanomistajalta lupa. Asuttujen pihojen omistajat tapaavat suhtautua suopeasti ystävälliseen pyyntöön saada pari narsissinalkua. Yhdistysten taimitapahtumista ja joskus kirpputoreiltakin on mahdollista tehdä narsissilöytöjä. Sosiaalisen median aikakaudella saa helposti yhteyden toisiin narsissiharrastajiin ja pääsee ehkä tekemään vaihtokauppoja.
Jos haluaa tietää löytönarsissin lajikenimen, tulee vaikeuksia. Onko tämä keltainen torvinarsissi ’King Alfred’ vai sittenkin ’Golden Harvest’ tai onko tämä valkonarsissi ’Recurvus’ vai ’Ornatus’? Lajikkeiden samankaltaisuudesta seuraa se, että yleensä nimenannossa joutuu tyytymään valistuneisiin arvauksiin tai työnimiin.
Jos asumattomasta paikasta löytyy narsissi, se on useimmiten valkonarsissi. Se pystyy sinnittelemään narsisseista pisimmän aikaa pohjoisen maan rasittavissa kasvuoloissa ja tiheässä ruohikossa.
Valkonarsissi, Narcissus poeticus, kasvaa villinä Keski-Euroopassa Pyreneillä, Alpeilla ja Balkanin vuorilla sekä myös alavilla mailla lähellä merta. Meidän valkonarsissimme, vanhat ja nuoret kannat, lienevät kuitenkin lähtöisin hollantilaisten sipulikukkapelloilta.
Tyypillisellä valkonarsissilla on valkoiset, aaltoilevareunaiset kehälehdet, jotka ovat kääntyneet osaksi taakse. Torvi on pieni ja lyhyt, vihertävän keltainen ja punareunainen. Yksi valkonarsissi ei ole välttämättä samanlainen kuin toinen, minkä huomaa, jos istuttaa vierekkäin muutaman eri paikoista haalitun valkonarsissikannan ja vertailee niitä. Eroja voi olla kukinta-ajassa, kukan muodossa ja koossa sekä torven tarkassa värityksessä. Ovatko nämä valkonarsissit eri lajikkeita, eri luonnonkantoja vai onko kyse esimerkiksi siitä, että sipulinviljelijät ovat lisänneet valkonarsissia siemenistä ja vaihtelua on tullut siitä hyvästä… mahdotonta tietää eikä tieto ole ehkä tarpeenkaan. Vanhojen valkonarsissien keräily on kiehtova harrastus sellaiselle, joka on kiinnostunut narsissien hienoista yksityiskohdista.
Perusvalkonarsissista eroaa selvästi hollantilainen lajike ’Actaea’ (1919). Kukka on suuri ja säännöllisen muotoinen, puhtaanvalkoiset kehälehdet ovat leveät. ’Actaeaa’ kasvaa Suomen puutarhoissa melko yleisesti ja sipuleita saa myös kaupoista joka syksy, joskin niitä voi joutua etsiskelemään.
Sellainen valkonarsissi, jonka kukka näyttää edellisten lajikkeiden välimuodolta ja joka kukkii ’Actaeaa’ myöhemmin, saattaa olla englantilaislähtöinen ’Ornatus’ (1870). Sitä on viljelty Suomessakin paljon leikkokukaksi. ’Ornatuksen’ varma tunnistaminen voi olla kuitenkin vaikeaa.
Kaikkien valkonarsissien kukat tuoksuvat, ja erityisen vahvasti tuoksuu kerrannaiskukkainen ’Albus Plenus Odoratus’ (1861). Se kukkii yleensä viimeisenä puutarhan narsisseista, toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Sipuleita on harvoin myynnissä, mutta tämä ihana narsissi voi hyvinkin löytyä naapurin tai sukulaisen puutarhasta, kun vähän kyselee.
Valkonarsisseilla on ollut tärkeä osa siinä jalostustyössä, jonka tuloksena on syntynyt pienitorvisten narsissien lajikeryhmä. Niitä luullaan usein valkonarsisseiksi, niin samantapaisia ne ovat. Sain vuosia sitten ystävältä puoli muovikassillista narsissinsipuleita ja kyseessä piti olla ’Actaea’. Keväällä kukat avautuivat ja kasvi osoittautui muuksi kuin valkonarsissiksi. Huvittavaa oli se, että kun silmäni olivat tottuneet tulokkaaseen, huomasin samaa narsissia kasvamassa monilla naapuruston vanhemmilla pihoilla. Se ei siis voinut olla mikään suurharvinaisuus.
En tähän päivään mennessä ole onnistunut keksimään lajikenimeä varmuudella, mutta ehdokkaina ovat ’Firetail’ (1910) ja ’Verger’ (1930). Nimet ovat peräisin Riku Kasterinteen klassikkoperennakirjasta Kodin kukkastarha (4. painos, 1951), jossa kerrotaan tämännimisten narsissien olevan ”yleisemmin viljeltyjä”. Internetistä löytyvät kuvat ovat sen verran sekalaisia, että varmaa tunnistusta on ollut mahdotonta tehdä. Narsissini on joka tapauksessa mainio, kaunis ja runsaskukkainen, olipa se nimeltään mikä hyvänsä.
Pienitorvisten narsissien ryhmään kuuluvat myös ne monet yli sadan vuoden takaa periytyvät narsissit, joilla on siro, villin näköinen, tähtimäinen kukka. Esimerkkeinä mainittakoon ’Bath’s Flame’ (1913), ’Firebrand’ (1897) ja ’Seagull’ (1893). Todennäköisesti näitä ei kasva Suomessa vanhastaan, mutta onneksi sipuleita voi tilata ulkomaisilta myyjiltä. Sen sijaan samantapainen ’White Lady’ (1897) ei ole harvinainen ainakaan Etelä-Suomessa, koska sitä – kuinka ollakaan – on joskus viljelty leikkokukkana.
Edellä mainitut neljä narsissilajiketta ovat englantilaisen pastori G. H. Engleheartin tuotantoa. Hän oli maalleen ja aikakaudelleen tyypillinen harrastajajalostaja, joka muun työn ohessa kasvatti narsisseja takapihallaan.
Valkonarsissin ohella tärkeä laji on keltanarsissi, Narcissus pseudonarcissus, monine muotoineen ja lähisukulaisineen. Sitä kasvaa luonnossa lähes koko Euroopassa pohjoista lukuun ottamatta. Pitkätorvinen keltanarsissi ja sen pohjalta jalostetut lukemattomat lajikkeet, torvinarsissit, edustavat eräänlaista narsissin prototyyppiä.
Torvinarsissit ovat olleet tärkeitä leikkokukkia kautta aikojen. Suomessa leikkonarsisseja käytetään melkein pelkästään pääsiäisenä. Etenkin Brittein saarilla narsissikimppuja tehdään pitkin kevättä ja leikkonarsissit kasvavat pellolla pitkissä kaistoissa.
Vanha keltainen torvinarsissi on meillä toiseksi tavallisin löytönarsissi valkonarsissien jälkeen. Sen kohdalla lausutaan aina kiinnostava kysymys: onko se aito ja oikea ’King Alfred’ vaiko jokin myöhemmin viljelyyn tullut, samannäköinen narsissi? Myös kaksivärisiä, valko-keltaisia, torvinarsisseja voi tulla vastaan vanhoissa puutarhoissa.
Vanhat narsissilajikkeet eli historialliset narsissit ovat olleet jo pitkään mielenkiinnon ja säilyttämisen kohteina niin Hollannissa kuin Englannissakin. Säilytystyötä tekevät paljolti asialle omistautuneet pikkutaimistot ja harrastajat.
Sipuleita on myös myynnissä. Esimerkiksi muutamilla hollantilaisilla, kasviharrastajiin suuntautuneilla kukkasipulifirmoilla on luettelossaan oma otsikko historiallisille narsisseille. Skotlannissa sijaitseva
Croft 16 on Kate ja Duncan Donaldin ylläpitämä historiallisten narsissien kansallinen kokoelma,
jossa syntyvää sipuliylituotantoa he myyvät netissä. Cornwallissa, Englannin narsissiperinteen keskuksessa, taimitarhaa pitävä Ron Scamp on myös kerännyt paljon vanhoja narsisseja, joiden sipuleita voi tilata hänen nettisivuiltaan.
Ehkä jonkin julkisen puutarhan nurkkaan mahtuisi myös Suomen kansallinen vanhojen narsissien kokoelma. Ei se kovin paljon tilaa veisi.
American Daffodil Societyn (ADS) lajiketietokanta DaffSeek
daffseek.org
Täältä voi nopeasti tarkistaa lajikenimen perusteella, millainen ja kuinka vanha narsissi on kyseessä.
1. Torvinarsisseja
Keltaisia:
Dutch Master, Hollanti 1938
Emperor, Englanti 1869
Golden Harvest, Hollanti 1920
King Alfred, Englanti 1899
Kaksivärisiä (valkoinen kehä + keltainen torvi):
Apricot, Hollanti 1897
Empress, Englanti 1869
Glory of Sassenheim, Hollanti 1922
Victoria, Hollanti 1897
W. P. Milner, Englanti 1869
Valkoisia (kukan avautuessa torvi on vaaleankeltainen ja vaalenee myöhemmin):
Beersheba, Englanti 1923
Broughshane, Pohjois-Irlanti 1938
Mount Hood, Hollanti 1938
White Emperor, Englanti 1913
2. Isotorvisia narsisseja
Carlton, kelt, Englanti 1927
Fortune, kelt / oranssi, Englanti 1917
Mrs. Langtry, valk / vaalkelt, Englanti 1869
Sempre Avanti, vaalkelt / oranssi, Hollanti 1938
3. Pienitorvisia narsisseja
Albatross, valk / oranssinkelt, Englanti 1891
Bath’s Flame, vaalkelt / oranssinkelt, Englanti 1913
Conspicuus, vaalkelt / oranssinkelt, Englanti 1869
Firebrand, valk / punaoranssi, Englanti 1897
Firetail, valk / punaoranssi, Englanti 1910
Polar Ice, valkoinen, Hollanti 1936
Queen of the North, valk / vaalkelt, Englanti 1908
Seagull, valk / kelt, Englanti 1893
Verger, valk / oranssi, Hollanti 1930
White Lady, valk / vaalkelt, Englanti 1897
4. Kerrannaisia narsisseja
Irene Copeland, valk + vaalkelt, Englanti 1915
Mary Copeland, valk + oranssinkelt, Englanti 1913
Orange Phoenix (Eggs and Bacon), valk + oranssi, 1731
Telamonius Plenus (Van Sion), kelt, 1620
5. Orkideanarsisseja
Queen of Spain, vaalkelt, matala, Englanti 1888
Thalia, valk, Hollanti 1916
Tresamble, valk / vaalkelt, Englanti 1930
6. Syklaaminarsisseja
Beryl, valk / kelt, Englanti 1907
February Gold, kelt, kukkii varhain, Hollanti 1923
7. Valkonarsisseja
Kukissa on aina valkoiset kehälehdet ja yleensä keltainen torvi, jossa punainen reunus.
Actaea, Hollanti 1919
Horace, Englanti 1894
Ornatus, Englanti 1870
Recurvus (N. poeticus var. recurvus, Phaesant’s Eye), valkonarsissin luonnonkanta
Daphne, kerrannainen, Englanti 1914
Plenus (Albus Plenus Odoratus), kerrannainen, 1861
Kannattaa tutkia huolella lähimarkettien, puutarhamyymälöiden sekä kotimaisten netti- ja postimyyjien narsissivalikoimat, niistä voi tehdä löytöjä.
Eurobulb, Hollanti
www.eurobulb.nl
Vanhoja lajikkeita ei ole erikseen mainittu, mutta niitä on kuitenkin mukana valikoimassa.
Fluwel, Hollanti
www.fluwel.com
Nijssen Bulbs, Hollanti
nijssentuin.nl
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 3/2016
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa on meneillään vuotuinen Tulppaanien lumo -näyttely 24.3 saakka. Nettikauppa Villi niitty, joka myös myy vanhojen sipulikukkien sipuleita ja mukuloita, on hyötänyt sipulit kukkaan juuri näyttelyä varten. Esillä on historiallisia lajikkeita 1500-luvulta alkaen ja villilajeja, joita harvemmin meillä tavataan. Usein puhutaan kasvitieteellisestä tulppaaneista, kun oikeasti tarkoitetaan villilajeja. Harhaanjohtava nimitys lienee tullut vieraista kielistä,
Kevättä odotellessa mieleeni tuli Tammisaaressa sijaitsevan Gullön kartanon upea kukkalaakso. Puolen kilometrin kävelyreitin varrella on noin 30.000 narsissia, mitkä koostuvat paristakymmenestä lajikkeesta. Kukkalaakso on yleensä avautunut – vähän kevään ilmoista riippuen – toukokuun alkupuolella, parhaan kukinnan ollessa äitienpäivän tienoilla. Komeassa 1860-luvun kivinavetassa on ympäri vuoden avoinna oleva krouvi, joka toimii tilausravintolana sopien mainiosti juhlien, häiden
En liene ainoa, joka on matkoillaan ihastunut sinisarjoihin (Agapanthus). Voiko tuollaista sineä ollakaan? Ja kun ne vielä kasvavat ryppäissä, ovat ne vastustamattoman kauniita. Sinisarjoja on toki kasvatettu Suomessakin, mutta lähinnä ruukkukasveina. Ne viihtyvät aurinkoisilla ja suojaisilla paikoilla ja kukkivat upeasti heinä-elokuussa. Ongelmia tuo talvehtiminen. Meidän talvemme ovat tälle eteläafrikkalaiselle kaunottarelle liian kylmät. Talven ajaksi niille
