Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa on meneillään vuotuinen Tulppaanien lumo -näyttely 24.3 saakka. Nettikauppa Villi niitty, joka myös myy vanhojen sipulikukkien sipuleita ja mukuloita, on hyötänyt sipulit kukkaan juuri näyttelyä varten. Esillä on historiallisia lajikkeita 1500-luvulta alkaen ja villilajeja, joita harvemmin meillä tavataan.
Usein puhutaan kasvitieteellisestä tulppaaneista, kun oikeasti tarkoitetaan villilajeja. Harhaanjohtava nimitys lienee tullut vieraista kielistä, ainakin ruotsiksi nimitys on ”botaniska tulpaner” ja englanniksi ”botanical tulips”, yhtä virheellisiä nekin. Jokainen kasvi, oli se sitten villi tai jalostettu laji, on yhtä kasvitieteellinen! Jokaisella on oma kasvitieteellinen nimensä.
Näyttelyssä kannattaa ilman muuta piipahtaa, loppuviikosta on kukassa eri lajeja kuin nyt näyttelyn alkajaisiksi. Näyttelyyn pääsee normaalin sisäänpääsylipun hinnalla, samalla kannattaa katsoa kaikki kasvihuoneet läpi – nyt on esimerkiksi runsaasti orkideoja kukassa.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
En liene ainoa, joka on matkoillaan ihastunut sinisarjoihin (Agapanthus). Voiko tuollaista sineä ollakaan? Ja kun ne vielä kasvavat ryppäissä, ovat ne vastustamattoman kauniita. Sinisarjoja on toki kasvatettu Suomessakin, mutta lähinnä ruukkukasveina. Ne viihtyvät aurinkoisilla ja suojaisilla paikoilla ja kukkivat upeasti heinä-elokuussa. Ongelmia tuo talvehtiminen. Meidän talvemme ovat tälle eteläafrikkalaiselle kaunottarelle liian kylmät. Talven ajaksi niille
Ruusut kukkivat parhaillaan Nummelan Päivölässä koepellolla, jossa ruusujen koeviljely ja risteytys aloitettiin ensin Helsingin yliopiston toimesta 1990-luvulla. Nyt työtä jatkavat talkoohengessä Pirkko Kahila ja Peter Joy, jotka olivat alusta asti projektissa mukana. Pellolta on jo saatu kauppoihin muutama hyvä kotimainen lajike: ’Sointu’, ’Tove Jansson’, ’Sävel’, Lumo’ ja ’Ilo’. Pääsin tutustumaan ruusujen kukintaan sen parhaimpaan kulta-aikaan. Puistoruusu
Museopuutarhuri Pasi Hurtén on kerännyt puutarhaansa Paraisille Pohjoismaiden mittapuulla ainutkertaisen perinnedaalioiden geenivarakokoelman.
Pitkään kukkivia ja huonoja kesäsäitä sietäviä kesäkukkia on yllättävän paljon. Vielä ehdit hankkia siemenet taimikasvatusta varten! Taimia saa ostaa valmiinakin, mutta harvinaisempia lajeja voi joutua kyselemään monelta taimimyyjältä.
Tulppaaneilla on villi menneisyys vuoristoissa ja satojen vuosien yhteiselo ihmisten kanssa. Tulppaanien kaikki historia ei kuitenkaan ole mahdottoman vanhaa.
Vanhat perinnepelargonit ovat viime vuosina muistuneet taas yhä useamman kasviharrastajan mieleen. Museopuutarhuri Pasi Hurtén pelasti yhden niistä jo 2000-luvun alussa kotiseudultaan Paraisilta.
Kevättalvi on hyvää aikaa pohtia tulevan kesän istutussuunnitelmia. Millaiset kasvit ilahduttaisivat sekä pölyttäjähyönteisiä että kukkiin mieltyneitä puutarhureja?
Huonekasvit houkuttelevat vehreydellään aina talvikuukausina, jolloin ei ole mahdollista nauttia luonnon vihreydestä ulkona. Jos kodissa on lemmikkieläimiä, se rajoittaa osaltaan sisustamista viherkasvein.
