Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin.
Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota olen kohtaamassa pelonsekaisin tuntein. Pelkään, että moni kasvi, joka hävisi viime kesän kuivuuden aikana jäljettömiin, ei ehkä enää ponnista maasta. Onneksi on sipulikukkia, joille moinen poutakausi sopii paremmin kuin hyvin.
Keväiset miekat ovat elementissään. Tästä en tiedä lajiketta, tai voin yrittää kaivella vanhoja muistiinpanoja, mutta luulen, että täytyy mennä hyvin pitkälle vuosien taakse. Muistan hämärästi istuttaneeni joskus näille main jääkurjenmiekan (Iris danfordiae) sipuleita, mutta sen pitäisi olla keltainen!
Hieno hieman purppuraan vivahtava sävy muistutti mieleen, että syksyllä pitää viimeinkin hankkia lumikurjenmiekka ’George’ (Iris histrioides). Siinä on niin kaunis purppurainen väri, että joka kevät viherryn kateudesta, kun näen sitä pihoilla tai blogeissa.
Tämä uskollinen kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) kukkii joka kevät, mutta ei sanottavasti lisäänny. Yksi riittää, kun kukka on näin taivaallisen kaunis.
Viime syksynä sorruin hailakan keltaiseen ’Katherine’s Goldiin’, ja onneksi sorruinkin, sillä se on ihastuttava.
Viime syksyn hankintoja on myös ’Painted Lady’, toinen risteymälaji, johon olen ihastunut kuvissa jo pari vuotta sitten. Kerrassaan hienostuneen värinen, tämä.
Juuri äsken pamahtivat auki myös ensimmäiset ’Katharine Hodgkinit’, luotettavat vanhat kukkijat. Kukkavarsien välissä näkyvästä versojen armeijasta saa käsityksen siitä, miten hyvin tämä lähtee lisääntymään. Kesällä tuppaita voisi varmaan yrittää jakaakin, laajemmalle alueelle.
Ja syksyllä näitä hankitaan monta pussia lisää.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Pimeys nielaisee maiseman päivä päivältä aikaisemmin. Annoin periksi ja virittelin valosarjan kuistin kupeessa kasvavaan timanttituijaan. Se luo tunnelmaa, valoa ja turvallisuuden tunnetta itselle ja ohikulkijoille. Täällä, missä ei ole katuvalojen loistetta – ja ihan hyvä niin – ovat pienetkin valonlähteet arvokkaita.
Kukkiva keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) tarjoaa eksotiikkaa suomalaisessa luonnossa. Kosteikkoalueilla voi hämmästellä suuriksi kentiksi levinneitä kurjenmiekkaniittyjä, jotka hehkuvat kukinta-aikaan rehevän keltavihreinä. Myös ojissa piilee usein kurjenmiekkayllätys, joka laajentuu ja kukkii aina vain runsaammin vuosi vuodelta. Kasvi kestää merenrannoilla laimeaa murtovettäkin. Puutarhassa keltakurjenmiekka solahtaa lammen partaalle matalaan veteen, mutta menestyy myös kosteutta pidättävässä ja ravinteikkaassa kukkapenkissä.
Ollaan jo marraskuussa; lokakuu oli lämmin ja kaunis ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Ensilumi satoi jo viime viikolla, mutta suli pois viikonlopun aikana. Tänään saimme hyvin kevyen lumipeiton, joka todennäköisesti sekin sulaa pois. Jaksan ihmetellä orvokkien sitkeyttä, sieltä ne vaan ponnistavat lumipeitonkin alta. Luontokuvat on otettu Pielisjoen varrelta Joensuusta.
Tänään (8.5.) on sataa tihuuttanut koko päivän, ja onpa välillä ropsauttanut reippaamminkin. Vähälumisen talven ja kuivan alkukevään takia sadetta olikin jo odoteltu saapuvaksi. Viime yön ja tämän päivän kestävä rauhallinen vedentulo antaa pihamaan kasveille ja koko luonnolle uutta puhtia. Mutta – jos toivoa saa, niin huomenna voisikin taas aurinko paistaa. Itselläni oli tänään sateisena torstaina
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
