Yllättävän komeina (näin varhaiseksi kukaksi) ovat keisarinpikarililjat jo tulossa kukkaan. Nimi on osuva, jotain majesteettista näissä on. Hieman kronkeleitakin ovat, ehkä nimi kuvastaa sitäkin?
Monella pihalla keisarinpikarililja, myös keisarinkruununa tunnettu, tekee kyllä lehtivarsia joka vuosi, mutta kukkia ei kuulu. On niitäkin tapauksia, joissa edes lehtivarsia ei tule, sillä sipuli on mädäntynyt.
Sipuli on iso mötikkä, jossa on kuoppa keskellä. Väitetään, että se ei kestä veden kertymistä kuoppaan ja jopa kyljelleen istuttamista suositellaan. Sitäkin voi kokeilla, mutta paras tae keisarin viihtymiseen on viettävä rinnepaikka tai matalasti kumparemainen kohopenkki.
Rehevä pehko ’Luteaa’ demonstroi hyvin, miltä keisarinpikarililjat usein näyttävät. Varsia ja lehtiä, vaan ei kukkia – paitsi että eilen huomasin tuossa yhdessä varressa nuput, keskellä, näetkö? Kukkimisen salaisuus on lannoitus. Ja se on tehtävä nyt, sillä kuukauden päästä keisarin vaatteet, ei kun lehdet, ovat jo kuihtuneet ja ravinto siirtynyt niistä takaisin sipuliin, jolloin juuristokin menee lepotilaan eikä enää ime maasta ravinteita. Juuri nyt, ennen sadetta tai sateella, kun lannoite imeytyy saman tien maahan!
Lannoite saa olla nestemäistä, rakeita, kanankakkaa, hevosenlantaa, huussikompostia – mitä vain, kunhan se tuo ravinteita multaan.
Lannoitus on pitkäjänteistä puuhaa, sillä kertalannoitus ei välttämättä vielä vaikuta. Sitä on harrastettava joka kevät. Sitten alkaa tuloksia näkyä. Nyt penkissä, jossa olen ahkerimmin lannoittanut, ovat kaikki keisarit tulossa kukkaan.
Lapsuudenkotini vanhaa keisarinpikarililjaa olen myös jakanut moniin eri kukkapenkkeihin, sillä kasvustot laajenevat vuosi vuodelta. Niiden tympeä haju pitää mutustelijat loitolla, vaikka ei olekaan varmuutta siitä, suojaavatko ne myös ympäröiviä kasveja. Ainakaan keisareihin eivät koske myyrät, kauriit eivätkä jänikset, mikä on mahtava juttu.
Samassa penkissä kukkaan on tulossa myös hempeämmän oranssi ’Vivaldi’ sekä hienon raitalehtinen ’Aureomarginata’, nimen mukaisesti keltareunainen. Alun perin yhdestä sipulista on kasvanut kahden kukkavarren kasvusto.
Lannoitus, lannoitus, lannoitus.
Laitetaan loppuun vielä toinen, tämä kukkii keisareitakin aikaisemmin mutta yhtä komeana. Keisarin serkku Fritillaria raddeana on toistaiseksi vailla suomenkielistä nimeä. Se on jo täydessä kukassa kimalaisten suureksi riemuksi. Väri on ihastuttava kellanvihreä.
Oman kokemukseni mukaan tämä on aivan talvenkestävä, sillä se on nyt elänyt hyvin erilaisia talvia täällä lounaissaaristossa: paukkupakkasia ilman lunta, märkää talvea ja lumista talvea, ja aina se nousee ja kukkii yhtä luotettavasti. Joten tätäkin kannattaa kokeilla, ainakin välillä lajia löytyy ihan kotimaisten myyjien valikoimista. Ja tätä en ole edes liiemmin lannoittanut.
Kirjoitan tätä jäätävässä pohjoistuulessa, joten toivotan kaikille: pysy lämpimänä!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Narsissit ovat pihallani parhaillaan täydessä kukoistuksessaan. Eritoten suosikkinarsissini ’Tahiti’ levittää ilmoille huumaavan makean tuoksun. Orkideanarsissi ’Thalia’ puolestaan lumoaa sirolla kauneudellaan. Sen alaspäin nuokkuvia kukkia joutuu ihailemaan lähes ruohonjuuritasolta. Tässä hieman kevätillan tunnelmia puutarhastani.
Olen valinnut tähän postaukseeni luontokuvia kasveista, perhosista ja linnuista parin viikon ajalta (6.4.-20.4.). Hankoniemen huhtikuinen kevät on ollut vielä melko viileä. Vaikka perhosia ja esim. kimalaisia on jo näkynyt etsimässä mettä varhain auenneista kukista, ja muuttolintuja on palaillut etelänmailta, ei makrolla tai muullakaan kuvattavia ötököitä ole juurikaan ilmestynyt näköpiiriini. Ensimmäinen punarinta ilmestyi pihallemme 6.4. Huomasimme
Nämä ja sata muuta kukkasipulia kaivoin maahan keskiviikkona, jolloin pakkasta oli vielä puoliltapäivin eikä jääriite pihalammen pinnalta sulanut koko päivänä. Sormet kohmeessa ja nenä vuotaen piilotin aarteet puutarhan multiin. Kylmyys ei juurikaan haitannut, kun näin mielessäni keväisen kukkaloiston… Ja vieläkin ehtii tähän puuhaan, jos puutarhamyymälän alehyllyn luona iskee äkillinen tarve saada kukkasipuleita!
Terassimme edessä olevassa kukkamaarinteessä, jota kylläkin peittävät pääosin havukasvit, on asunut sisilisko jo usean kesän ajan. Se ilmestyi vähän sen jälkeen, kun tulppaanisipuleilla herkutelleen myyrän kohtaloksi tuli Fiskarsin pistolapion heilahdus. Kun muitakaan myyriä, jotka tilaisuuden tullen ottaisivat varmasti sisiliskon saaliikseen, ei ole näkynyt, on sympaattisen oloinen sisilisko saanut elellä ja paistatella päivää varsin rauhassa. Kolosta
