Siirry sisältöön

Jättipotti

Jaa artikkeli
IMG_9673

Tunnustan että monen muun tavoin joskus lottoan jättipotin toivossa. Alkuvuodesta kohdalleni kuitenkin osui hieman erilainen ”jättipotti” löydettyäni eteisen nurkasta sinne syksyllä sinne vahingossa unohtuneen pienen pussillisen tulppaaneita. Ne olivat kyyhöttäneet pussissaan syksystä asti pimeässä ja viileässä. Tammikuun alussa laitoin sipulit multaan vailla suurempia odotuksia. Olohuoneen ikkunalla ne ovat viettäneet lähes kolme kuukautta ja nyt ihanat tummanpuhuvat kaksiväriset tulppaanit ovat avautuneet. Lajikkeen nimi on ’Jackpot’ eli jättipotti. Nyt onkin varsinainen voittajafiilis kun aurinkoisena maaliskuisena päivänä on niiden kauneudesta saanut nauttia. Kyseistä jättipottia täytynee muistaa istuttaa ensi syksynä puutarhaan, niin erityisen elegantti lajike se on. Toivon mukaan en kävele onneni ohi ja muistan istuttaa ne jopa pihalle asti…

, ,

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Ruissalon alppiruusut aloittivat jo

    Käväisin Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä, kun oli muutama tunti aikaa viettää Turussa. Ruissalossa käynti kannattaa aina! Punalehtisen vaahteran ja valkoisena kukkivan heiden läpi pilkottaa alppiruusurinteen kukkaloistoa. Ruissalossa on aina taimimyyntiä, tällä kertaa valitsin japaninatsalean (Rhododendron molle ssp. japonicum), jonka pitäisi kukkia oranssina kukkapilvenä. Se ei vaadi maalta niin suurta happamuutta kuin monet muut rodolajit, joten sille

  • Gurkört, blå som himlen

    Gurkörtens blommor tävlar med himlen om den allra vackraste blå nyansen. Humlor och bin är ivriga besökare i det blå blomhavet. Det leder till at gurkörten självsår sig lätt eftersom varje blomma säkert är pollinerad. Om man vill ha den på en annan plats nästa år lönar det sig att samla frön och så antingen

  • Koristekrassi, keittiöpuutarhan kuningatar

    Kaukaa Etelä-Amerikasta kotoisin oleva koristekrassi sopii mainiosti myös suomalaisiin pihoihin, parvekkeille ja kasvimaiden kaunistajiksi. Onhan se varsinainen ilopilleri tumman oranssinpunaisine ja keltaisine kukkineen. Tai lohenpunaisine, riippuen lajikkeesta. Koristekrassi sopii erinomaisesti hyötypuutarhaan, sillä kasvin lehdet, kukat ja jopa siemenetkin syötäviä. Nuoret lehdet voi silputa salaatin sekaan ja isommista saa sievät kertakäyttölautaset pihajuhliin. Eivät ne kovin tukevat

  • Herkullisia, tuumasivat punatulkku ja Saila pihlajanmarjoista

    Ryhdyin kunnianhimoiseen puuhaan, pihlajanmarjaviinin valmistukseen, ilman seikkaperäistä ohjetta. Itse asiassa ohje oli erinomaisen ylimalkainen. Keitettyäni pihlajanmarjat (pistin mukaan vähän ruusunmarjaakin) ja annettuani kattilan seistä huoneenlämmössä muutaman päivän, valtasi epäilys minut. Aloin nähdä painajaisia homehtuneesta kattilasta ja siitä ulos valuvasta ruskeasta vaahdosta. Heivasin kattilan jääkaappiin ajatuksena keittää siitä hyytelöä, kunhan ehdin. Kattila seisoi jääkaapissa noin viikon,

Uusimmat jutut

  • Valoisa valkoinen

    Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.

  • Valoa pimeisiin päiviin

    Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.

  • Asterien kukintajuhla kestää loppukesästä syystalveen

    Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.

  • Amaryllis – talven kaunein kukka  

    Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.

Kaikki jutut