Käväisin Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä, kun oli muutama tunti aikaa viettää Turussa. Ruissalossa käynti kannattaa aina! Punalehtisen vaahteran ja valkoisena kukkivan heiden läpi pilkottaa alppiruusurinteen kukkaloistoa.
Ruissalossa on aina taimimyyntiä, tällä kertaa valitsin japaninatsalean (Rhododendron molle ssp. japonicum), jonka pitäisi kukkia oranssina kukkapilvenä. Se ei vaadi maalta niin suurta happamuutta kuin monet muut rodolajit, joten sille voi olla toivoa täällä kalkkikaivossaarellakin. Omalla pihallani on toki neutraalimpia tai suorastaan happamampia kasvupaikkoja parissa kohdassa havupuiden alla. Sen kaveriksi nappasin innosta hihkuen Ruissalon omaa kantaa olevan lehtokuusaman (Lonicera xylosteum) taimen.
Kasvitieteellisen kahvilassa oli tarjolla herkullista juuressosekeittoa kävelyretken päätteeksi. Sosekeitto sopi mainiosti, sillä olin juuri käynyt hammaslääkärillä.
On merkillistä, että Ruissalossa tuntuu olevan aina jotakin kukassa. Rannikon suojaisuus näkyi siinä, että syreenit olivat jo puhjenneet kukkaan – meillä täällä saarella ne ovat vielä tiiviisti nupulla, tosin tämän päivän lämmössä avautunevat ensimmäiset pari kukkaa…
Sisääntulopenkeissä huomio kiinnittyi erinomaisen sympaattiseen kartiomaiseen havupensaaseen, joka jököttää pörröisen tanakkana kasvihuonetta vastapäätä. Se on valkokuusi ’Sander’s Blue’ (Picea glauca). Keltaisena kukkii ukrainanvihma (Cytisus ruthenicus) ja violetti matala kukkanen on ristikkiä (Aubrieta).
Kerrottukukkainen arovuokko on niin suloinen, että tätä täytyy joskus vielä hommata. Kerran olen jo tätä Ruissalosta ostanut, mutta se menehtyi – arovuokot ovat olleet hyvin oikukkaita pihallani. Eikö ole mahdottoman söpö!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri. Lue Sailan juttuja
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Hyvää nimipäivää kaikille Kielo tai Pihla -nimisille henkilöille ja kaikille puutarhaystäville ihan muuten vain kesäistä kielonpäivää! Voi kyllä sanoa että tämä päivä on todella ollut kielon päivä, niin runsaasti ne edelleen kukkivat ja täyttävät luonnon upealla tuoksullaan. Kielo leviää todella voimakkaasti vahvojen juuriensa avulla ja se on kaunis ja siisti peittokasvi metsäpuutarhassa. Heiveröisempien kasvien rinnalle
Nyt on erinomainen hetki piipahtaa paikalliseen tropiikkiin nauttimaan lämmöstä ja kukkaloistosta! Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalon puistotie 215, 20100 TURKU AVOINNA marras-helmikuussa 10-16 ********** Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha Unioninkatu 44, 00170 HELSINKI AVOINNA 1.9.-31.12 sekä 1.1.-31.5. ma suljettu ti-pe 10-16 to klo 18 asti, kuukauden ensimmäisenä torstaina vapaa pääsy klo 16-18 la-su 10-16 ********** Oulun
Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä. Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut. Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri
Riitan puutarha valittiin vuoden 2014 pihakilpailun finaaliin. Pihassa kokeillaan ulkomailta tuotuja kasveja. Kasvivalinnoissa suositaan perhoskasveja. Katso video tästä. Riitta ja Pekka Kaitilan piha sijaitsee itärajan tuntumassa Virolahdella. Riitta jäi yli kymmenen vuotta sitten eläkkeelle ja puutarhaharrastus vei hänet mukanaan. – Olin Haminan verotoimistossa töissä ja silloin aika meni papereiden kanssa, vaikka kiinnostusta kasveihin oli. Riitan
Karjalanruusu aloittaa ruusupuiston kukintanäytöksen, jota jatkuu talven kynnykselle saakka. Kai Ahmio seuraa näytöstä päivittäin. Välillä hän piipahtaa puistossa parikin kertaa päivässä.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailun finaalissa oli mukana Mensosten piha Lemiltä. Piha on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta se tarjoaa lapsille mielenkiintoisen seikkailuympäristön.
Kukoistavalla porvoolaispihalla kasvillisuus, kivet ja polut ovat asettuneet paikoilleen kuin luonnostaan. Monilajinen ja monipuolinen piha antaa hoitajilleen voimaa, ja siellä viihtyvät myös luonnon eläimet.
Kun puut kasvavat, istuskellaan saunan vilvoitteluterassilla latvusten alla ja popsitaan marjoja pensaista – seitsemännen kerroksen korkeudella.
Leean ja Karin kesäparatiisi on käsin rakennettu ja huolella kunnostettu pihapiiri, joka huokuu vanhan ajan tunnelmaa.
Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
