Siirry sisältöön

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.

  • Pääsiäisen ihme

    Kevät on tullut aikaisin lounaissaaristoon, kun talvella ei ollut lunta eikä välttämättä kovasti pakkastakaan. Pienet narsissit kukkivat reippaasti aikaisemmin kuin yleensä! Aikaisimmat lajit ovat matalia, joskin selvästi korkeampia kuin kaikken ensimmäiset kevätkukkijat: lumikellot, talventähdet ja krookukset. Nämä matalat ’Jetfire’ -syklaaminarsissit ovat nyt siis varsin näyttävän näköiset niitä korkeampia narsisseja odotellessa. Toinen hyvin aikainen on kääpiökokoinen

  • Mikä siinä on – aina kukassa kun on sisään siirron aika

    Verenpisarat ovat valloittavia – etenkin sen jälkeen, kun olen saanut ne talvehtimaan menestyksekkäästi. Loppukeväällä vien kasvit sisätiloista ulos ja sitten saakin odotella niiden kukkia oikeastaan koko kesän. Kesällä on niin paljon muuta tekemistä ja kukkaa, joka vie huomion, ettei verenpisaroita tule ajatelleeksi. Mutta kun elokuu alkaa kääntyä syyskuun puolelle, alkaa verenpisaraosastolla tapahtua. Nuppuja kehittyy siitä

  • Mainio maatiaisperenna

    Ihan justiin pitäisi tilaajien postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä lehtipisteisiin kolahtaa Oma PIHA -lehden numero 5/2019. Siinä on mm. Pirkko Kahilan kiva artikkeli kymmenestä mainiosta maatiaisperennasta, vähän vähemmän tunnettuja lajeja. Maatiaisperennoissa parasta on luotettavuus ja hyvä kukinta niin sateisina kuin paahteisinakin kesinä. Niillä ei ole taipumusta tehdä katoamistemppua mahdottomanakaan talvena. Omalla pihallani on yksi esimerkki, joka

  • Löysin ruusuisen kylän

      Tulin juuri kotiin pieneltä puutarhakierrokselta, kävin tutustumassa muutamiin Suomen Paras Piha -kilpailuun osallistuneisiin pihoihin. Matka vei Uudestakaupungista Poriin, ja koska siinä oli hieman luppoaikaa, kävin tutustumassa Pyhärantaan ja jatkoin rantatietä siitä pohjoiseen. Tien varrella oli kyltti ”Santtion kylätie” ja se osoitti vasemmalle, meren puolelle. Välitön pysähdys seuraavalle bussipysäkille, auto ympäri ja käännös kylätielle. Nimi

  • Luonto ja puutarha yhdessä

    Koska juhannusruusu ehti täällä lounaissaaristossa, kuten kai koko eteläisessä Suomessa, kukkia ennen juhannusta, otetaan tästä sille korvaaja: orjanruusu (Rosa dumalis). Komea kaartuvaoksainen ruusu kasvaa villinä kotisaarellani lounaissaaristossa ja missä vain pihalla tilaa on, annan sen kasvaa. Kuvan yksilö on pihani komein. Monimetriset versot kohoavat ensin ylös, sitten alkavat kaartua alas niin, että puska vie tilaa

  • Hempeissä tunnelmissa

    Eilisiltaisen voitonhuuman jälkeen olo voi olla riehakas, epäuskoinen, juhlava. Voi se olla hempeäkin. Silkkipioni avasti nimittäin juuri viikonloppuna ensimmäisen kukkansa kuin huikean vaali- ja jääkiekkoviikonlopun kunniaksi! Silkkipioni on aikaisimpia pioneja. Sen monivivahteisissa kukissa on vaaleanpunaisen sävyjä, keskustassa on keltaiset heteet. Minulla se on viihtynyt hyvin entisen perunamaan hiekansekaisessa mullassa. Lähellä on syvä tienvarren oja, joten

  • Parvekkeen kesä alkaa

    Lasitettu parveke on siitä hyvä, että jos yölämpötila painuu vain pari astetta pakkaselle, ei parvekkeella todennäköisesti ole pakkasta lainkaan. Voi siis uskaltautua vihersisustamaan parveketta, vaikka onkin viileää. Talven jälkeen on mukavaa siirtyä viettämään ulkoilmaelämää, vaikka oma ulkopläntti olisikin vain pieni parveke. Koko ei ratkaise, vaan se, että saa istuskella ulkosalla kasvillisuuden ympäröimänä. Mukava tuoli on

  • Pioni-iloa

    Uusimmassa Kodin Pellervo -lehdessä (4.2019) on kiinnostava artikkeli pioneista ja Pionien Koti -taimistosta; siitä, miten se syntyi ja mitä taimistolle nyt kuuluu. Asiakkaat ovat löytäneet pionien taivaanakin tunnetun taimiston hyvin. Jos haluaa puutarhaansa jonkin erikoisemman lajikkeen tai lajin, ovat vaihtoehdot joko tilata ulkomailta tai hankkia se Pionien Kodista. Ulkomailla näin kerran hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen silkkipionin,

  • Keväisissä tunnelmissa

    Minulla on ollut tapana ostaa tarhajouluruusut puutarhamessuilta. Niissä on niin paljon värivalikoimaa, että haluan valita omat yksilöni kukkivina. Näin tiedän, mitä saan. Kukat kun saattavat olla valkoisia, vihreitä, puolukkapuuronpunaisia, viininpunaisia, pilkullisia, raidallisia, kerrottuja… niin monenlaisia! Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä on Linda Peltolan kiva juttu jouluruusuista kevätkukkina. Tilaajana pääset lukemaan lehden tästä linkistä. Viime päivinä olemme

  • Kurjenmiekkakarkelot

    Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin. Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota

  • Lumikellokoe

      Tilasimme ystävän kanssa kukkasipuleita sen verran myöhään syksyllä, että mietin, tuleekohan lumikelloista mitään – niiden sipulit eivät kestä kuivumista eli pitkää säilytystä. Ne haluaisivat kasvattaa juuria kosteaan multaan jo alkusyksyllä. Koska en päässyt heti istuttamaan avomaalle, laitoin osan sipuleista ruukkuun. Ne lähtivät versomaan jo tammikuussa, jolloin lumikelloruukkua oli pakko pitää jääkaapissa. Pakkaset olivat sen

  • Kun totuus on vielä uskomattomampaa

    Vajaa vuosi sitten Oma piha -lehden toimitukseen tuli kirje ja valokuvia Seija Koirikiveltä. Hän kertoi rakentaneensa ja muuranneensa pihan rakenteet itse samalla, kun toimi nuohooja-yrittäjänä ja yksinhuoltajana. Seija ei kuulostanut ihan tavalliselta tädiltä, mutta odotukseni palkittiin vielä arveltuakin mahtavammalla pihakäynnillä heinäkuun helteissä. Seijan talo sijaitsee Pomarkun kunnassa hienolla paikalla joen rannassa. Hän kertoi ostaneensa talon